Yleisiä mietteitä elokuvista ja uskonnosta.

Jokin aika sitten tapahtunut tapaaminen skeptikko James Randin (sekä myöhemmin käyty keskustelu miehen avustajan) kanssa oikeastaan kirvoittivat mieleeni uskonnon merkityksen meille ei-uskovaisille. Henkilökohtaisesti en usko Jumalaan, ainakaan sellaisena kuin ns hattarauskovaiset tahtovat asian meille esittää. Olenko kiinnostunut Raamatusta? Kyllä, on a professional level, voisi sanoa, eli jollakin tapaa teoriana sekä sen vaikutuksesta ihmisiin ja elämään. Luvassa on sitten spoilereita, joten jättäkää lukematta jos ette tahdo kuulla pieniä paljastuksia eri elokuvista.

Tosiaan, tästä sitten tuli mieleeni se että monet nykypäivän kulttielokuvista käsittelevät melko vahvasti uskontoon liittyviä asioita. Käydäänpä läpi muutamia esimerkkejä:

Ensimmäisenä ja ehkä tavallaan tunnetuimpana "arkkityyppinä" on Clint Eastwoodin suurelle yleisölle tutuksi tekemät nimettömät kostajat. Vaikka hahmoissa ei ollut ensimmäisten elokuvien (Leonen Dollari-trilogia) aikaan mitään yliluonnollisia elementtejä mukana, on näidenkin elokuvien päähenkilön alkuperään kiinnitettävä huomiota myöhempien tuotosten varjossa: Elokuvat High Plains Drifter sekä Pale Rider kun toivat mukanaan vahvan uskonnollisen tekijän, käydään tässä nopeasti läpi ne seikat:

High Plains Drifter

Nimetön ja koko kylälle tuntematon kostaja, jonka uskotaan olevan julmasti tapetun sheriffin reinkarnaatio, saapuu kylään tasaamaan tilejä. Monet voisivat niputtaa elokuvan vielä "yliluonnolliseksi" länkkäriksi, mutta muutama huomio kannattaa tehdä: elokuvan sankari, Eastwood, ei ole perinteinen hyvä sankari: vaikka miehen perimmäisin motiivi on rangaista sheriffin tappaneita kolmea miestä, siinä sivussa hän rankaisee myös puolustamiaan kaupunkilaisia, oletettavasti siitä hyvästä että he katsoivat sivusta kun sheriffi tapettiin. En Raamattua tunne läpikotaisin, tai edes "hyvin", mutta kuitenkin jonkun verran sen opetuksista tiedän ja ymmärtääkseni myös Jumala päätti ajoittain rangaista ihmiskuntaa, ei pelkästään näiden teoista, vaan tekemättömyydestä. Tällä kertaa Jumalan rankaisun välikappaleena toimii salaperäinen muukalainen ja syynä rangaistukseen, esimerkiksi kaupungin maalaamiseen punaiseksi sekä sen uudelleennimäiseen Helvetiksi, on syynä ihmisten piittaamattomuus ja välinpitämättömyys, vaikka siihen olikin syynä pelko. All that is necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing.

Pale Rider

Näistä kahdesta elokuvasta selvästi uskonnollissävytteisempi, eikä edes yritä peitellä sitä. Jo pelkkä elokuvan "tagline" kertoo tarpeeksi: And Hell followed with him. Itse elokuvassa uskonnolliset viittaukset alkavat lähes ensiminuuteilla: Clint Eastwoodin hahmo on juuri pelastanut köyhän kullankaivajan selkäsaunalta läheisessä kylässä ja pelastettu mies päättää tuoda pelastajansa syömään vaatimattomaan asuinsijaansa. Juuri ennen kuin Eastwoodin hahmo saapuu kullankaivajien leiriin, nuori tyttö (Sydney Penny) nähdään lukemassa Raamattua ääneen. Tyttö lukee Raamatun Ilmestyskirjaa, ja päästyään kohtaan jossa kuvataan Kuolemaa (Ilmestyskirja 6:8) sanoin "Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan", näkee tyttö ikkunasta Eastwoodin hahmon, ratsastamassa hallavalla hevosella.

Koska nuoren tytön isä sattui olemaan Eastwoodin pelastama kullankaivaja, päätyvät kaikki kolme (sekä loput kullankaivan perheestä) saman ruokapöydän ääreen. Ruokailun ohessa heille paljastuu erikoinen seikka miehestä: miehen tullessa pöytään ilman kaulan peittävää takkiaan, paljastuu että Eastwoodin hahmolla on kaulassaan liperit. Myöhemmin elokuvassa tulee jälleen kerraan esille paluu kuolleista: miehen kohdatessa kaupunkia rautaisessa ottessaan pitävä Coy LaHood, tunnistaa tämä Eastwoodin esittämän Saarnaajan ja toteaa että tämän pitäisi olla kuollut.

Edellämainitut seikat eivät ole ainoita viittauksia raamattuun, sillä Clint Eastwoodin esittämä Saarnaaja, Preacher, esitetään läpi elokuvan jonkinlaisena yliluonnollisena ja mystisenä hahmona, Jumalan lähettämänä Ratsumiehenä jonka ainut tehtävä on kostaa sorrettujen puolesta, kuten Jumala on opettanut (Roomalaiskirjeet 12: 19-21).

Noh, se lännenelokuvista. Ellei tekstinkirjoituksen aikana nouse esiin muita seikkoja, siirrytään eteenpäin. Uudemmista elokuvista tunnetuimmat uskontoa käsittelevät elokuvat ovat varmasti Boondock Saints sekä tämän jatko-osa (Boondock Saints II: All Saints Day). Näistä kahdesta keskityn vain ensimmäiseen osaan, sillä jatko-osa ei tuo juuri mitään uutta uskonnollisuuteen. Ja on elokuvana, to be honest, erittäin heikko verrattuna ensimmäiseen osaan:

Tarinan uskonnolliset vivahteen alkavat heti alun kohtauksesta jossa elokuvan pääosassa olevia veljeksä, Connor ja Murphy MacManusia, kuvataan istumassa kirkon penkeillä. Miesten rukoillessa tulee mukaan lyhyt voiceover (se hieno kikka jolloin joku "ulkopuolinen" puhuu päälle, eli kertojaääni omalla tavallaan) joka luo pohjan elokuvan läpijatkuvalle ja kantavalle teemalle:

And when I vest my flashing sword and my hand takes hold in judgement I will take vengeance upon mine enemies And I will repay those who hase me O Lord, raise me to Thy right hand And count me amoung Thy saints.

Tässäkin on käytetty inspiraationa Raamattua, sillä kyseisen "rukouksen" ensimmäinen osa on suora mukaelma Viidennen Mooseksen kirjan kohdasta 32:41 (ja mielestäni jälleen kerran omanlainen tulkinta edellämainitusita Roomalaiskirjeistä). Myöhemmin elokuvassa kuullaan myös ote Ensimmäisestaä Mooseksen kirjasta, Whosoever shed man's blood, by man shall his blood be shed, for in the image of God, made He man., joka omalla tavallaan sotii vastaan Roomalaiskirjeiden opetusta, ellei jälleen kerran muisteta että tässäkin elokuvassa kostajat ovat Jumalan lähettiläitä, ainakin omasta mielestään. Elokuvan tapahtumia hurjemmin spoilaamatta, voidaan mainita että elokuva kertoo yllämainituista veljeksistä jotka päättävät kostaa, eivät tietyille henkilöille, vaan jokaiselle joka rikkoo Jumalan (...heidän) sääntöjään ja nostavat itsensä Jumalan lähettiläiksi, ihmiskunnan väärintekijöiden vitsaukseksi, joka käy ilmi elokuva loppupuolella kuultavasta puheesta. Triviatietona voitaneen mainita se että veljekset asettavat jokaisen ruumiin silmille kolikot, jotta tämä voi maksaa Kharonille, Tuonelan lautturille, matkastaan yli Akheron-joen.

Näiden ilmiselvien esimerkkien lisäksi monesta elokuvasta löytyy melko huomaamattomia viittauksia Raamattuun sekä henkilöitä joiden esikuvana on jokin Raamatun henkilöistä. Yksi tällainen on Elokuvissa Matrix Reloaded ja Matrix Revolutions nähtävä Seraph (Collin Chou) (Raamatun Serafit olivat enkeleistä korkea-arvoisimpia), jota Merovingi kutsuu siivettömäksi enkeliksi sekä tervehtii tätä sanoilla "The Prodigal Child returns!", viitaten Raamatun Tuhlaajapoikaan.

Ilmiselvien viittausten latomisen sekä näiden "selittämisen" jälkeen voisin vihdoin mainita sen pointin koko postauksessa: Itselleni tuli hienoisena yllätyksenä kuinka paljon uskonto onkaan läsnä elokuvissa. Tietysti, monessa suuren luokan Hollywood-elokuvasa jaksetaan mainita Jumala sekä viitata häneen Yhdysvaltainen suojelijana, mutta itse tahdoin tuoda esille muutamat hieman erilaiset, ehkä jopa huomaamattomat, yksityiskohdat. Mielenkiintoinen puoli on tietysti myöskin se miten usein "oikeassa elämässä" nuorison ja nuorten aikuisten suhtautuminen uskontoon on varsin nuiva, mutta elokuvissa uskontoon liittyvistä asioista on tehty äärimmäisen cooleja ja hienoja, sekä yleisö myös pitää niitä cooleina.

Eli summa summarum (ja pakotettu lopetus tälle tekstille): Minkä takia uskonto on, kuten sanoinkin, "oikeassa elämässä" niin muoditon, mutta äärimmäisen hienoa ja coolia elokuvissa? Ja jos joku ehtii huutamaan että "koska se ei ole niin vahvasti esillä", niin kannattaa katsastaa edellä mainittu Boondock Saints.

Semmosta tänään!

PS. Oli ehkä ensimmäinen elokuviin liittyvä posti joka ei liittynyt johonkin tiettyyn leffaan.