Entinen CIA:n ammattitappaja John Creasy (Denzel Washington) on nykypäivänä pahasti alkoholisoitunut ja menneisyyden demoneiden vaivaama elämänhaluton vanha sotaratsu. Miehen on vaikea löytää rehellistä työtä, ainut minkä mies täydellisesti taitaa on tappamisen jalo taito. Tilanne muuttuu kun Creasyn vanha kaveri Rayburn (Christopher Walken) kutsuu hänet huvilalleen Meksikoon. Meksikossa on räjähdysmäisesti lisääntynyt rikkaisiin perheisiin keskittyneet kidnappaukset. Kidnappaajien suosiossa ovat erityisesti perheiden nuoret lapset, vanhemmat ovat valmiita maksamaan mitä tahansa saadakseen lapsensa ehjänä takaisin.
Liikemies Samuel Ramosin nuori tytär Pita (erinomainen Dakota Fanning) tarvitsee suojelijaa ja Rayburnin suosituksesta Samuel palkkaa Creasyn tytön turvaksi. Alkuun Creasyn ja Pitan välinen kemia ei toimi, nuoren Pitan udellessa henkivartijansa menneisyydestä ja yksityiselämästä, miehen ollessa erittäin haluton vastaamaan. Pian parivaljakko löytää kuitenkin yhteisen mielenkiinnon kohteen: Uinnin. Creasyn opastuksella Pita kehittyy uimarina ja samalla näiden kahden välinen suhde kehittyy, muistuttaen pian isä-tytär-suhdetta ja palauttaen Creasyn halun elää.
Huolimatta näennäisen rauhallisesta arjesta, kidnappauksen uhka on jatkuvasti todellinen ja realisoituu eräämä päivänä; Ammattitaidostaan sekä huolellisuudestaan huolimatta ei Creasy pysty estämään Pitan kidnappausta. Kidnappauksen aikana Creasy tappaa kaksi korruptoitunutta poliisia mutta haavoittuu itse ja käy kuoleman porteilla.
Itseään syyttävä ja katkera henkivartija aloittaa oman henkilökohtaisen kostoretkensä Meksikon alamaailmaa vastaan. Jokainen joka oli osallinen nuoren tytön kaappaukseen tulee katumaan koskaan edes osallistuneensa nuoren tytön kidnappaukseen.
A man can be an artist in anything, food, whatever. It depends on how good he is at it. Creasy's art is death. He's about to paint his masterpiece.
Tony Scottin ohjaama re-make elokuvasta Man on Fire on ajoittain perinteinen tarina omaa tietään kulkevasta kostajasta, mutta rikkoo silti lajityypille ominaisia piirteitä: harvoin kostajaa on esitelty yhtä päättäväisenä ja armottomana. Elokuvan markkinoinnissa käytetty tag line "A Promise To Protect. A Vow To Avenge." pitää paikkansa erinomaisen hyvin.
Itselle tuli etäisesti mieleen elokuvan Léon asetelma ammattitappajan ja viattoman tytön välisestä suhteesta sekä siitä kuinka näiden ystävyys syvenee niin että pian he ovat lähes erottamattomia. Man on Fire kuitenkin "leikittelee" varsin vieraalla ajatuksella, tässä suojeltavan pikkutytön kohtalo on tavallista raadollisempi.
tö
Denzel Washington on aina ollut monipuolinen näyttelijä joten myös Creasy erittäin moniulotteinen hahmo jonka tervehtyminen elokuvan alkujaksolla luo miehestä varsin sympaattisen kuvan. Ristiriitaisen ja vaikuttavat tästä tekee se että Pitan kuoleman jälkeen mies muuttuu menneisyyden armottomaksi tappajaksi, toisaalta, kyseinen muutos on moninverroin uskottavampi kuin lajityypin elokuvissa yleensä: katsojaa ihastuttanut nuori Pita-tyttö oli ainut syy minkä takia itsetuhoinen Creasy halusi taas elää.
Elokuvan koskettavin ja säteilevin hahmo on Pita, suuri kiitos tästä kuuluu äärettömän lahjakkaalle Dakota Fanningille joka on loistanut useissa elokuvissa. Viaton mutta hieman liiankin viisas nuori tyttö kun ihastuttaa jokaista katsojaa, luoden jollakin tapaa täydellisen oikeutuksen henkivartijan erittäin julmalle kostoretkelle.
Elokuvan suurin haittapuoli on Tony Scottin liian tyylittelevä ja samaa kaavaa noudattava ohjaus. Liian moneen kohtaukseen on käytetty nopeita leikkauksia, erikoisia kuvakulmia ja värien korostuksia. Monet elokuvan kohtauksista kärsivätkin tästä ja joitakin katsojia tällainen tehosteiden ylikäyttö varmasti puuduttaa. Omasta mielestäni musiikkivideomainen ohjaustyyli sopii rehelliseen action-rymistelyyn paremmin kuin elokuvaan jonka tulisi ammentaa myös hahmojen tunteista sekä luoda hahmoista oikeasti syviä.
Man on Fire on hyvistä lähtökohdista ponnistava ja laadukkaasti tehty tarina katkeroituneen ja päättäväisen ammattitappajan velkojen maksusta, mutta kärsii liiasta kamerakikkailusta ja menettää sen takia osan särmästään.
He'll deliver more justice in a weekend than ten years of your courts and tribunals.
3,5/5
maanantai 28. joulukuuta 2009
perjantai 25. joulukuuta 2009
Iron Man 2 - traileri
Ensi vuonna ilmestyvästä Iron Man 2- elokuvasta on julkaistu varsin uskollisesti ensimmäisen osan henkeä seuraava traileri
Kuten jo trailerista näkee, on myös tämän elokuvan tarinaan otettu elementtejä eri sarjakuvista. Tosin, tämä seikka oli varsin ilmeistä jo aiemmin, selkeimmin se näkyi Mickey Rourken hahmon alkuperässä: miehen esittämä hahmo kun on kahden Iron Man-sarjakuvapahiksen risteytys.
Kuitenkin, trailerin perusteella tulossa on varsin vauhdikasta toimintaa sisältävä elokuva. Toivottavasti elokuvaan saadaan sitä samaa tunnelmaa joka aikanaan nosti Iron Manin sarjakuvaelokuvasankarien valtaistuimelle, ohi paikkaa hallussaan pitkään pitäneen Hämähäkkimies-Parkerin.
Kuten jo trailerista näkee, on myös tämän elokuvan tarinaan otettu elementtejä eri sarjakuvista. Tosin, tämä seikka oli varsin ilmeistä jo aiemmin, selkeimmin se näkyi Mickey Rourken hahmon alkuperässä: miehen esittämä hahmo kun on kahden Iron Man-sarjakuvapahiksen risteytys.
Kuitenkin, trailerin perusteella tulossa on varsin vauhdikasta toimintaa sisältävä elokuva. Toivottavasti elokuvaan saadaan sitä samaa tunnelmaa joka aikanaan nosti Iron Manin sarjakuvaelokuvasankarien valtaistuimelle, ohi paikkaa hallussaan pitkään pitäneen Hämähäkkimies-Parkerin.
tiistai 22. joulukuuta 2009
Moon
Sam Bell (Sam Rockwell) viettää viimeisiä viikkoja kolmen vuoden komennukseltaan Kuuhun. Miehen työnantaja, Lunar Industries, on ratkaissut maan energiantuotanto-ongelman ja Samin tehtävän on valvoa että raaka-aineen louhinta sujuu ongelmitta.
Kolmen vuoden ajan mies on ollut asemalla yksin, vailla reaaliaikaista yhteyttä maahan. Miehen ainut seuralainen on ollut kuuaseman sympaattinen tekoäly GERTY (Kevin Spacey), hyväntahtoinen tietokone joka pitää huolen kaikesta, myös kommunikaatiosta maahan.
Samin laskiessa päiviä paluuseensa rakkaimpiensa luokse, tapahtuu jotakin joka muuttaa miehen elämän lopullisesti.
Moon on yksi tämän vuoden elokuvayllättäjistä. Sinällään varsin vaatimattomalla budjetilla tehty elokuva ei ollut kassamagneetti, mutta takoi voittoa jo ennen dvd-julkaisuaan. Kaupallista menestystä tärkeämpi on kuitenkin se seikka, että elokuva näyttää yksinkertaisen olevan kaunista: elokuvan tärkein koukku on varsin yksinkertainen. En paljasta sitä, mutta koko tarina kietoutuu yhden seikan ympärille, onnistuen siinä hienosti.
Sen lisäksi että elokuva onnistuu pitämään yhden seikan varaan nojaavan tarinansa tiiviinä, on ulkoiset puitteet hoidettu erinomaisesti: kuu näyttää juuri niin lohduttoman kauniilta kuin voisi kuvitella, samaan aikaan hämmästyttäen mutta luoden vatsanpohjaa ikävästi kouristavan yksinäisyyden tunteen. Myös Samin asumus näyttää varsin realistiselta, eikä ole liian "hollywoodmainen", vaan on pikemminkin kuin suoraan NASAn insinöörien suunnittelypöydältä.
Moon on elokuvan ohjaajan Duncan Jonesin ensimmäinen kokopitkä elokuva ja heti vahva näyttö erinomaisesta osaamisesta. Yksi heikko puoli elokuvasta kuitenkin löytyy: musiikki. Elokuvan musiikin on säveltänyt harvoin epäonnnistuva Clint Mansell, joka myös nyt onnistuu ajoittain maalaamaan kauniin lohduttomia säveliä jotka vahvistavat kuvan välittävää tunnelmaa, mutta tätä tapahtuu aivan liian harvoin; ikävän usein musiikki katoaa taka-alalle, katsojan huomaamattomiin.
Lyhyesti sanottuna Moon on erinomainen debyyttielokuva Duncan Jonesilta, luvaten tulevaisuuden varalta paljon hyvää.
Loppuun knoppimaininta siitä että ohjaaja Jones harvemmin muistetaan siitä että hän on David Bowien poika.
4/5
Kolmen vuoden ajan mies on ollut asemalla yksin, vailla reaaliaikaista yhteyttä maahan. Miehen ainut seuralainen on ollut kuuaseman sympaattinen tekoäly GERTY (Kevin Spacey), hyväntahtoinen tietokone joka pitää huolen kaikesta, myös kommunikaatiosta maahan.
Samin laskiessa päiviä paluuseensa rakkaimpiensa luokse, tapahtuu jotakin joka muuttaa miehen elämän lopullisesti.
Moon on yksi tämän vuoden elokuvayllättäjistä. Sinällään varsin vaatimattomalla budjetilla tehty elokuva ei ollut kassamagneetti, mutta takoi voittoa jo ennen dvd-julkaisuaan. Kaupallista menestystä tärkeämpi on kuitenkin se seikka, että elokuva näyttää yksinkertaisen olevan kaunista: elokuvan tärkein koukku on varsin yksinkertainen. En paljasta sitä, mutta koko tarina kietoutuu yhden seikan ympärille, onnistuen siinä hienosti.
Sen lisäksi että elokuva onnistuu pitämään yhden seikan varaan nojaavan tarinansa tiiviinä, on ulkoiset puitteet hoidettu erinomaisesti: kuu näyttää juuri niin lohduttoman kauniilta kuin voisi kuvitella, samaan aikaan hämmästyttäen mutta luoden vatsanpohjaa ikävästi kouristavan yksinäisyyden tunteen. Myös Samin asumus näyttää varsin realistiselta, eikä ole liian "hollywoodmainen", vaan on pikemminkin kuin suoraan NASAn insinöörien suunnittelypöydältä.
Moon on elokuvan ohjaajan Duncan Jonesin ensimmäinen kokopitkä elokuva ja heti vahva näyttö erinomaisesta osaamisesta. Yksi heikko puoli elokuvasta kuitenkin löytyy: musiikki. Elokuvan musiikin on säveltänyt harvoin epäonnnistuva Clint Mansell, joka myös nyt onnistuu ajoittain maalaamaan kauniin lohduttomia säveliä jotka vahvistavat kuvan välittävää tunnelmaa, mutta tätä tapahtuu aivan liian harvoin; ikävän usein musiikki katoaa taka-alalle, katsojan huomaamattomiin.
Lyhyesti sanottuna Moon on erinomainen debyyttielokuva Duncan Jonesilta, luvaten tulevaisuuden varalta paljon hyvää.
Loppuun knoppimaininta siitä että ohjaaja Jones harvemmin muistetaan siitä että hän on David Bowien poika.
4/5
torstai 8. lokakuuta 2009
Tulossa: Predators (2010)
Nimród Antal sekä Robert Rodriguez tarttuvat puikkoihin ja tuovat vuonna 2010 valkokankaille elokuvan Predators. Elokuva on jatko-osa vuonna 2007 ilmestyneelle aivottomalle toimintapätkälle Alien vs Predator: Requiem, mutta mielenkiintoisen elokuvasta tekee sen näyttelijäkaarti, idea sekä se että Rodriguez työsti jo vuonna 1994 käsikirjoitusta elokuvalle Predator 3. Kyseinen elokuva olisi luonnollisesti ollut jatkoa "alkuperäisille" Predator-elokuville, mutta Predator 2:n saaman erittäin nuivan vastaanoton seurauksena Rodriguez hylkäsi idean. Mies onkin myöntänyt että moni kyseisen käsikirjoituksen elementeistä tullaan löytämään tästä tulevasta pätkästä.
Kuten sanottua, on juoni ja lähtökohta varsin mielenkiintoinen, joskin siitä on hyvin vähän tietoa: Kahdeksan ihmistä kaapataan Predatoreiden kotiplaneetalle, joka muistuttaa loppumatonta viidakkoa. Näiden ihmisten joukossa on mm. "Chuchillo", meksikolainen huumekartellin palkkatappaja jota näyttelee kovassa nosteessa oleva Danny Trejo. Koko joukko on varsin värikäs, joukosta löytyy muunmuassa venäläinen jätti sekä japanilainen yakuza. Varsin yllättävä kiinnity elokuvaan on Adrien "Pianisti" Brody, joka henkilökohtaisesti ei pitänyt tähdittämästään elokuvasta King Kong, tai pikemminkin sen "tyylistä", mutta on nyt palannut kuitenkin vieläkin suoraviivaisemman ja viihdyttämishaluisen toimintaelokuvan pariin.
Kuten moni huomaa, on tässä osassa selkeitä viitteitä ensimmäiseen osaan: ihmiset taistelevat tuntematonta vihollista vastaan, vain huomatakseen olevansa saaliitta julmassa pelissä. Myös elokuvan "areena" on varsin tuttu, lähes loppumatonta viidakkoa. Huhujen mukaan ensimmäisen osan tunnelmia tuodaan tähän osaan laajemminkin, mutta miten, se jää nähtäväksi.
Loppuun ehkä mielenkiintoisin uutinen aiheesta. Kuten huomaatte, on elokuvan sneak peek varsin kattava. Ja, se mielenkiintoisin osuus tulee lopussa. Jos mies on mukana elokuvassa muutenkin kuin flashbackeissa, on näillä avaruuden pikkumörökölleillä varmasti V-käyrä jälleen kerran erittäin korkealla.
Kuten sanottua, on juoni ja lähtökohta varsin mielenkiintoinen, joskin siitä on hyvin vähän tietoa: Kahdeksan ihmistä kaapataan Predatoreiden kotiplaneetalle, joka muistuttaa loppumatonta viidakkoa. Näiden ihmisten joukossa on mm. "Chuchillo", meksikolainen huumekartellin palkkatappaja jota näyttelee kovassa nosteessa oleva Danny Trejo. Koko joukko on varsin värikäs, joukosta löytyy muunmuassa venäläinen jätti sekä japanilainen yakuza. Varsin yllättävä kiinnity elokuvaan on Adrien "Pianisti" Brody, joka henkilökohtaisesti ei pitänyt tähdittämästään elokuvasta King Kong, tai pikemminkin sen "tyylistä", mutta on nyt palannut kuitenkin vieläkin suoraviivaisemman ja viihdyttämishaluisen toimintaelokuvan pariin.
Kuten moni huomaa, on tässä osassa selkeitä viitteitä ensimmäiseen osaan: ihmiset taistelevat tuntematonta vihollista vastaan, vain huomatakseen olevansa saaliitta julmassa pelissä. Myös elokuvan "areena" on varsin tuttu, lähes loppumatonta viidakkoa. Huhujen mukaan ensimmäisen osan tunnelmia tuodaan tähän osaan laajemminkin, mutta miten, se jää nähtäväksi.
Loppuun ehkä mielenkiintoisin uutinen aiheesta. Kuten huomaatte, on elokuvan sneak peek varsin kattava. Ja, se mielenkiintoisin osuus tulee lopussa. Jos mies on mukana elokuvassa muutenkin kuin flashbackeissa, on näillä avaruuden pikkumörökölleillä varmasti V-käyrä jälleen kerran erittäin korkealla.
torstai 24. syyskuuta 2009
Brad Pitt Sherlock Holmes-elokuvan jatko-osaan?
Warner Bros. on jo ilmoittanut, kolme kuukautta ennen ensimmäisen Sherlock Holmes-elokuvan ensi-iltaa, kiinnittäneensä tulevan elokuvan jatko-osaan monta ensimmäisen osan parissa työskennellyttä henkilö. Varmoja kiinnityksiä ovat ensimmäisen osan käsikirjoittaneet Kieran ja Michele Mulroney. Henkilökohtaisesti en näe mitään syytä miksi tältä listalta puuttuisivat elokuvan päätähdet Robert Downey Jr, Jude Law sekä elokuvan ohjannut Guy Ritchie.
Varsainen iso uutinen on kuitenkin se että jatko-osaan huhuillaan Brad Pittiä, joka tultaisiin näkemään Sherlock Holmesin arkkivihollisena, Professori Moriartyna. Jos "lähes varma" tieto pitää paikkaansa, on tulevassa jatko-osassa hurjan kova casting, sisältäen kaksi erittäin lahjakasta ja hurjassa suosiossa paistattelevaa miesnäyttelijää jotka näyttävät tekevänsä loistavia suorituksia toisensa perään.
Itse odotan sekä ensimmäistä että osaa todella suurella mielenkiinnolla. Tulevaisuudessa saadaankin nähdä kuinka monta osaa elokuvasarjassa tullaan näkemään, sillä Professori Moriarty on, kuten sanottua, Holmesin arkkivihollinen enkä usko että tuotantoyhtiö kertoo näiden kahden miehen välistä kamppailua yhdessä elokuvassa.
Varsainen iso uutinen on kuitenkin se että jatko-osaan huhuillaan Brad Pittiä, joka tultaisiin näkemään Sherlock Holmesin arkkivihollisena, Professori Moriartyna. Jos "lähes varma" tieto pitää paikkaansa, on tulevassa jatko-osassa hurjan kova casting, sisältäen kaksi erittäin lahjakasta ja hurjassa suosiossa paistattelevaa miesnäyttelijää jotka näyttävät tekevänsä loistavia suorituksia toisensa perään.
Itse odotan sekä ensimmäistä että osaa todella suurella mielenkiinnolla. Tulevaisuudessa saadaankin nähdä kuinka monta osaa elokuvasarjassa tullaan näkemään, sillä Professori Moriarty on, kuten sanottua, Holmesin arkkivihollinen enkä usko että tuotantoyhtiö kertoo näiden kahden miehen välistä kamppailua yhdessä elokuvassa.
torstai 17. syyskuuta 2009
Inglourious Basterds - Kunniattomat Paskiaiset
Ltn. Aldo Raine (Brad Pitt) johtaa pientä, pääosin amerikanjuutalaisista koostuvaa ryhmää jolla on vain yksi tehtävä: Kylvää pelkoa ja kauhua saksalaissotilaiden riveihin. Ja tähän asti miehet ovat onnistuneet tehtävässään varsin erinomaisesti.
Samaan aikaan kun Paskiaiset sananmukaisesti skalpeeraavat natsisotilaita, suunnittelee Goebbels seuraavan suuresta natsisotilaasta kertovan elokuvan ensi-iltaa. Elokuvan päähenkilö (sekä pääosan näyttelijä) Fredrick Zoller (Daniel Brühl) on iskenyt silmänsä nuoreen ranskalaistyttöön (Mélanie Laurent), joka omistaa vaatimattoman elokuvateatterin. Zollerin pyynnöstä siirtää Goebbels elokuvan ensi-illan kyseiseen teatteriin.
Koska koko Saksan ylin johto on ottamassa osaa elokuvan ensi-iltaan, saavat Paskiaiset koko uransa tärkeimmän tehtävän: kuokkia kyseisessä ensi-illassa.
Quentin Tarantinon ohjaama Inglourious Basterds on erittäin viihdyttävä elokuva. Lähes musikaalimainen rakenne aiheuttaa alkuunsa hieman vieroitusoireita niille jotka eivät ole miehen tyyliin tottuneet. Allekirjoittanut on yksi näistä, joka on nähnyt QT:n elokuvista vain ne "parhaat" ja pitää yhä miestä yhtenä yliarvostetuimmista elokuvantekijöistä kautta aikain. Kuitenkin, tätäkin taustaa vasten voin sanoa että Inglorious Basterds toimii, pienistä virheistään huolimatta.
Kuten sanottua, elokuvan kerrontatyyli on varsin erilainen kuin mihin ollaan elokuvissa totuttu. Henkilökohtaisesti tuli muutaman kerran sellainen olo että "Eikö tämä kohtaus lopukaan vielä?", koska se tuntui ohittavan monta kohtaa josta se yleensä laitetaan poikki. Toisaalta, tällainen pitkien kohtauksien käyttäminen ja elokuvan jako selkeisiin kappaleisiin auttoi pitämään tarinan eheänä ja luomaan hahmojen välille jännitettä pelkän dialogin avulla.
Tarantinon tarinankerronta on ollut aina varsin saumatonta, niin myös nytkin: Lyhyehköt toimintakohtaukset on saatu sulautettua muun tarinan sekaan, jolloin lopputuloksena on eheä kokonaisuus, tai tässä tapauksessa pikemminkin eheä kappale. Ainut ongelma toimintakohtauksissa, varsinkin yhdessä niistä, on varsin lyhyt pituus. En odottanut minuuttien pituista laukaustenvaihtoa, mutta muutaman sekunnin pidemmät ja hieman selkeämmät toimintakohtaukset olisivat seuranneet muun elokuvan tyyliä vielä uskollisemmin.
Paskiaisten toimintakohtauksien vähyys ei ole negatiivinen asia, päinvastoin, tällä kertaa on jätetty pois oikeastaan kaikki ne tyhjät toimintakohtaukset joilla haetaan elokuviin yleensä vain näyttävyyttä. Nyt jokainen laukaustenvaihto on merkityksellinen. Elokuvasta löytyy myös sopivasti äkkiväärää ja erittäin mustaa huumoria, jolla nauraa lähes väkisin.
Kaikenkaikkiaan Kunniattomat Paskiaiset on vuoden viihdyttävin elokuva ja erinomainen taidonnäyte Quentin Tarantinolta sekä näyttelijöiltä, joista kirkkaimmin loistavat jo elokuvassa 300 rymistellyt Michael Fassbender, erinomainen Christoph Waltz sekä läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen tekevä Til Schweiger. Elokuvan kerronta on erinomaisen saumatonta, mutta oikeastaan vain kappaleiden sisällä, sillä kappalejako tuo ajoittain tunteen erillisistä lyhytelokuvista jotka liittyvät toisiinsa varsin vahvasti.
4+/5
Samaan aikaan kun Paskiaiset sananmukaisesti skalpeeraavat natsisotilaita, suunnittelee Goebbels seuraavan suuresta natsisotilaasta kertovan elokuvan ensi-iltaa. Elokuvan päähenkilö (sekä pääosan näyttelijä) Fredrick Zoller (Daniel Brühl) on iskenyt silmänsä nuoreen ranskalaistyttöön (Mélanie Laurent), joka omistaa vaatimattoman elokuvateatterin. Zollerin pyynnöstä siirtää Goebbels elokuvan ensi-illan kyseiseen teatteriin.
Koska koko Saksan ylin johto on ottamassa osaa elokuvan ensi-iltaan, saavat Paskiaiset koko uransa tärkeimmän tehtävän: kuokkia kyseisessä ensi-illassa.
Quentin Tarantinon ohjaama Inglourious Basterds on erittäin viihdyttävä elokuva. Lähes musikaalimainen rakenne aiheuttaa alkuunsa hieman vieroitusoireita niille jotka eivät ole miehen tyyliin tottuneet. Allekirjoittanut on yksi näistä, joka on nähnyt QT:n elokuvista vain ne "parhaat" ja pitää yhä miestä yhtenä yliarvostetuimmista elokuvantekijöistä kautta aikain. Kuitenkin, tätäkin taustaa vasten voin sanoa että Inglorious Basterds toimii, pienistä virheistään huolimatta.
Kuten sanottua, elokuvan kerrontatyyli on varsin erilainen kuin mihin ollaan elokuvissa totuttu. Henkilökohtaisesti tuli muutaman kerran sellainen olo että "Eikö tämä kohtaus lopukaan vielä?", koska se tuntui ohittavan monta kohtaa josta se yleensä laitetaan poikki. Toisaalta, tällainen pitkien kohtauksien käyttäminen ja elokuvan jako selkeisiin kappaleisiin auttoi pitämään tarinan eheänä ja luomaan hahmojen välille jännitettä pelkän dialogin avulla.
Tarantinon tarinankerronta on ollut aina varsin saumatonta, niin myös nytkin: Lyhyehköt toimintakohtaukset on saatu sulautettua muun tarinan sekaan, jolloin lopputuloksena on eheä kokonaisuus, tai tässä tapauksessa pikemminkin eheä kappale. Ainut ongelma toimintakohtauksissa, varsinkin yhdessä niistä, on varsin lyhyt pituus. En odottanut minuuttien pituista laukaustenvaihtoa, mutta muutaman sekunnin pidemmät ja hieman selkeämmät toimintakohtaukset olisivat seuranneet muun elokuvan tyyliä vielä uskollisemmin.
Paskiaisten toimintakohtauksien vähyys ei ole negatiivinen asia, päinvastoin, tällä kertaa on jätetty pois oikeastaan kaikki ne tyhjät toimintakohtaukset joilla haetaan elokuviin yleensä vain näyttävyyttä. Nyt jokainen laukaustenvaihto on merkityksellinen. Elokuvasta löytyy myös sopivasti äkkiväärää ja erittäin mustaa huumoria, jolla nauraa lähes väkisin.
Kaikenkaikkiaan Kunniattomat Paskiaiset on vuoden viihdyttävin elokuva ja erinomainen taidonnäyte Quentin Tarantinolta sekä näyttelijöiltä, joista kirkkaimmin loistavat jo elokuvassa 300 rymistellyt Michael Fassbender, erinomainen Christoph Waltz sekä läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen tekevä Til Schweiger. Elokuvan kerronta on erinomaisen saumatonta, mutta oikeastaan vain kappaleiden sisällä, sillä kappalejako tuo ajoittain tunteen erillisistä lyhytelokuvista jotka liittyvät toisiinsa varsin vahvasti.
4+/5
Joyeux Noël - Päivä ilman sotaa
Ensimmäinen maailmansota, länsirintama, vuosi 1914. Joulun lähestyessä rintamalla taistelevat ranskalaiset, skotit ja saksalaiset miettivät ihmisyyttä sekä sodan mielettömyyttä. Koko tilanne kärjistyy erikoisella tavalla: Jouluaattona joukot hautaavat sotakirveensä, nousevat juoksuhaudoistaan ja hautaavat kuolleet ei-kenenkään-maalle. Joulurauhan pitkittyessä myös riski nousee, sillä jokainen upseereista tietää etteivät heidän esimiehensä aio katsoa asiaa läpi sormien. Tästä huolimatta joukot viettävät kotoisan joulun, vaihtaen lahjoja, pelaten jalkapalloa sekä nauttien vähäisiä antimia yhdessä.
Christian Carion on ohjannut aidosti vakuuttavan, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Joulupäivän rauhasta. Varsin hyvin sotimista sisältä sotaelokuva käy läpi ihmisten ajatuksia, puolin ja toisin, eikä leimaa ketään hyväksi tai pahaksi. Tarina vuorottelee jokaisen osapuolen välillä tehden jokaisesta osapuolesta katsojalle varsin läheisiä. Elokuvassa luodaankin enemmän jakoa "päähenkilöiden", eli sodan näyttämöllä olevien hahmojen sekä heidän esimiestensä välille, joten jokaisen viholliset tulevat omalta puolelta.
Henkilöhahmoissa ihastuttaa se aitous ja tietynlainen varautuneisuuden luoma karheus, jonka saa aikaan luvaton ystäviä. Kuten mainittua, saadaan hahmot tuotua lähelle katsojaa, yllättävän lähelle varsinkin jos ottaa huomioon sen seikan että tällä kertaa teatterina toimii sotanäyttämö, jossa yleensä miehistä jää lievästi etäinen tunne. Tarina seuraakin miehiä jotka haluaisivat elää rauhassa, mutta heidän on pakotettu tappamaan toisiaan.
Elokuvan ehdottomasti mielettömin hetki ei ole itse sota. Vaan se joulurauha ja sen jälkeinen aika: joulu on vietetty yhdessä rauhassa, sopuisasti, pääosin vailla yhteistä kieltä. Ja pian pitäisi palata takaisin omiin juoksuhautoihin valmiina tappamaan juuri tapaamiaan miehiä.
Erikoismaininta kolmikielisestä ääniraidasta joka on ilahduttavan kuuloinen nykyaikana.
4/5
Christian Carion on ohjannut aidosti vakuuttavan, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Joulupäivän rauhasta. Varsin hyvin sotimista sisältä sotaelokuva käy läpi ihmisten ajatuksia, puolin ja toisin, eikä leimaa ketään hyväksi tai pahaksi. Tarina vuorottelee jokaisen osapuolen välillä tehden jokaisesta osapuolesta katsojalle varsin läheisiä. Elokuvassa luodaankin enemmän jakoa "päähenkilöiden", eli sodan näyttämöllä olevien hahmojen sekä heidän esimiestensä välille, joten jokaisen viholliset tulevat omalta puolelta.
Henkilöhahmoissa ihastuttaa se aitous ja tietynlainen varautuneisuuden luoma karheus, jonka saa aikaan luvaton ystäviä. Kuten mainittua, saadaan hahmot tuotua lähelle katsojaa, yllättävän lähelle varsinkin jos ottaa huomioon sen seikan että tällä kertaa teatterina toimii sotanäyttämö, jossa yleensä miehistä jää lievästi etäinen tunne. Tarina seuraakin miehiä jotka haluaisivat elää rauhassa, mutta heidän on pakotettu tappamaan toisiaan.
Elokuvan ehdottomasti mielettömin hetki ei ole itse sota. Vaan se joulurauha ja sen jälkeinen aika: joulu on vietetty yhdessä rauhassa, sopuisasti, pääosin vailla yhteistä kieltä. Ja pian pitäisi palata takaisin omiin juoksuhautoihin valmiina tappamaan juuri tapaamiaan miehiä.
Erikoismaininta kolmikielisestä ääniraidasta joka on ilahduttavan kuuloinen nykyaikana.
4/5
perjantai 21. elokuuta 2009
Tulossa: Tulevan Bourne-elokuva käsikirjoittaja vaihtoon
Aiemmin jo uutisoitiin että neljäs Bourne-elokuva on pienoisissa vaikeuksissa käsikirjoituksen suhteen. Aiemmin vihjailtiin että elokuva saattaisi pohjata Robert Ludlumin kirjaan The Parsifal Mosaic, joka ei ole Bourne-tarina, mutta muokattaisiin sellaiseksi. Kyseistä käsikirjoitusta on työstänyt George Nolfi. Nolfi on jo aiemmin kynäillyt elokuvan Medusan Sinetti (Bourne Ultimatum), mutta aikatauluongelmien vuoksi mies on siirretty syrjään ja "rinnakkaistarinan" edeltävälle käsikirjoitukselle kynäilee varsin tuntematon Joshua "Josh" Zetumer.
Huhujen mukaan kuitenkin Parsifal Mosaic-elokuva olisi ottanut eri tavalla tuulta alleen ja "kehittynyt" omaksi projektikseen josta tehdään erikseen elokuva joka ei kuulu Bourne-sarjaan.
Zetumerin ansioluettelo on varsin lyhyt, mutta sieltä löytyy muutama tuleva elokuva, joiden joukossa on ensi vuonna ilmestyvä remake elokuvasta Dune (Dyyni) sekä varsin alkuvaiheessa oleva The Infiltrator jonka pääosassa tullaan huhujen mukaan näkemään Leonardo DiCaprio.
Tulevan Bourne-elokuvan ohjaa kaksi edellistä osaa ohjannut Paul Greengrass ja pääosassa on luonnollisesti Matt Damon.
Henkilökohtaisesti toivon että elokuvan käsikirjoitus saadaan vahvaksi ja ns iskuun, ikävä kyllä tuollaiset yllättävät muutokset tuotantotiimissä usein kielivät hienoisista vaikeuksista. Varsinkin kun tällä kertaa Nolfin laittoi pihalle tuotantoyhtiö. Toivon todella paljon että asia ei ole niin mustavalkoinen kuin milta se kuulostaa (tuotantoyhtiö haluaa rainan pihalle takomaan rahaa NYT!), vaan syynä olisi se että tahdotaan tehdä elokuvasta aidosti hyvä jatko-osa äärimmäisen vahvalle trilogialle.
Päivitys: Huhujen mukaan Ron Howard ohjaa Parsifal Mosaic-elokuvan
Huhujen mukaan kuitenkin Parsifal Mosaic-elokuva olisi ottanut eri tavalla tuulta alleen ja "kehittynyt" omaksi projektikseen josta tehdään erikseen elokuva joka ei kuulu Bourne-sarjaan.
Zetumerin ansioluettelo on varsin lyhyt, mutta sieltä löytyy muutama tuleva elokuva, joiden joukossa on ensi vuonna ilmestyvä remake elokuvasta Dune (Dyyni) sekä varsin alkuvaiheessa oleva The Infiltrator jonka pääosassa tullaan huhujen mukaan näkemään Leonardo DiCaprio.
Tulevan Bourne-elokuvan ohjaa kaksi edellistä osaa ohjannut Paul Greengrass ja pääosassa on luonnollisesti Matt Damon.
Henkilökohtaisesti toivon että elokuvan käsikirjoitus saadaan vahvaksi ja ns iskuun, ikävä kyllä tuollaiset yllättävät muutokset tuotantotiimissä usein kielivät hienoisista vaikeuksista. Varsinkin kun tällä kertaa Nolfin laittoi pihalle tuotantoyhtiö. Toivon todella paljon että asia ei ole niin mustavalkoinen kuin milta se kuulostaa (tuotantoyhtiö haluaa rainan pihalle takomaan rahaa NYT!), vaan syynä olisi se että tahdotaan tehdä elokuvasta aidosti hyvä jatko-osa äärimmäisen vahvalle trilogialle.
Päivitys: Huhujen mukaan Ron Howard ohjaa Parsifal Mosaic-elokuvan
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Tulossa: Iron Man 2: Pieni pätkä elokuvasta!
Eli nettiin on vuotanut pieni, kamerakännykällä kuvattu, katsaus elokuvasta.
Jon Favreaun Twitterin tilapäivityksistä mielenkiintoisimpien joukossa on "Added Cast members all look great. Johansson, Rourke, Rockwell, and Cheadle. Whiplash and War Machine look amazing!".
Eli tosiaan, näyttää siltä että War Machine esiintyy elokuvassa.
// Ja tarkennus: Pätkä joka on vuotanut nettiin on tietysti elokuvan traileri ComicConista :|
Jon Favreaun Twitterin tilapäivityksistä mielenkiintoisimpien joukossa on "Added Cast members all look great. Johansson, Rourke, Rockwell, and Cheadle. Whiplash and War Machine look amazing!".
Eli tosiaan, näyttää siltä että War Machine esiintyy elokuvassa.
// Ja tarkennus: Pätkä joka on vuotanut nettiin on tietysti elokuvan traileri ComicConista :|
tiistai 4. elokuuta 2009
Tulossa: Public Enemies
Ohjaaja: Michael Mann
Pääosissa: Johnny Depp, Christian Bale, Marion Cotillard, Giovanni Ribisi, Channing Tatum.
Suomen ensi-ilta: 14.08.2009
Michael Mannin (Heat, Collateral) ohjaamana nähdään tarina ensimmäisestä miehestä joka sai kunnian olla Yhdysvaltain etsityin rikollinen, "FBI's Most Wanted": John Dillingeristä sekä tämän takaa-ajajista joista näkyvin hahmo oli Melvin Purvis.
Dillinger nousi kuuluisuuten sekä kansansuosioon, jonkinlaiseen robinhoodmaiseen asemaan, suunnittelemalla ja toteuttamalla monia pankkiryöstöjä Yhdysvalloissa 1930-luvulla. Elokuvan casting on varsin kova, mikä ei toisaalta yllätä, ottaen huomioon ohjaajan kyvyt, maineen rautaisena ammattilaisena sekä edelliset elokuvat: John Dillingerin roolissa nähdään ihmiskameleontti Johnny Depp ja Melvin Purvisia näyttelee suurroolista toiseen siirtyvä Christian Bale.
Elokuvan sivuroolien näyttelijäkaarti on tasavahva ja sisältää kokemusta sekä nuoria kykyjä. Nuori Channing Tatum on nousemassa pikkuhiljaa suuren yleisön tietoisuuden, mies näyttelee nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa suuren luokan elokuvassa ja seuraavaksi miestä voi nähdä elokuvassa G.I. Joe: Rise of the Cobra. Sivurooleja tähdittää myös mm. erinomaista Felon-elokuvaa tähdittänyt Stephen Dorff.
Vastaanotto:
Elokuva on saanut varsin kahtiajakautuneen vastaanoton:
- Rotten Tomatoesin "Tomatometer" näyttää lukemaa 67% tällä hetkellä, arvosanan ollessa keskimäärin 6.4/10.
- MetaCritics antaa elokuvalle arvosanaksi 70/100 arvosteluiden pohjalta, käyttäjien antamat pisteet ovat 6.5/10
- IMDb:ssä elokuva on kerännyt yli 25 000 ääntä ja arvosana on 7.5.
Arvostelijoiden mielipiteet ovat jakautuneet jyrkästi, mm. Robert Ebert antoi elokuvalle 3.5/4 tähteä kehuen erityisesti Johnny Deppin roolityötä.
Trailerit:
Ensimmäinen virallinen traileri
YouTubesta löytää monia muitakin pätkiä elokuvaan liittyen.
Pääosissa: Johnny Depp, Christian Bale, Marion Cotillard, Giovanni Ribisi, Channing Tatum.
Suomen ensi-ilta: 14.08.2009
Michael Mannin (Heat, Collateral) ohjaamana nähdään tarina ensimmäisestä miehestä joka sai kunnian olla Yhdysvaltain etsityin rikollinen, "FBI's Most Wanted": John Dillingeristä sekä tämän takaa-ajajista joista näkyvin hahmo oli Melvin Purvis.
Dillinger nousi kuuluisuuten sekä kansansuosioon, jonkinlaiseen robinhoodmaiseen asemaan, suunnittelemalla ja toteuttamalla monia pankkiryöstöjä Yhdysvalloissa 1930-luvulla. Elokuvan casting on varsin kova, mikä ei toisaalta yllätä, ottaen huomioon ohjaajan kyvyt, maineen rautaisena ammattilaisena sekä edelliset elokuvat: John Dillingerin roolissa nähdään ihmiskameleontti Johnny Depp ja Melvin Purvisia näyttelee suurroolista toiseen siirtyvä Christian Bale.
Elokuvan sivuroolien näyttelijäkaarti on tasavahva ja sisältää kokemusta sekä nuoria kykyjä. Nuori Channing Tatum on nousemassa pikkuhiljaa suuren yleisön tietoisuuden, mies näyttelee nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa suuren luokan elokuvassa ja seuraavaksi miestä voi nähdä elokuvassa G.I. Joe: Rise of the Cobra. Sivurooleja tähdittää myös mm. erinomaista Felon-elokuvaa tähdittänyt Stephen Dorff.
Vastaanotto:
Elokuva on saanut varsin kahtiajakautuneen vastaanoton:
- Rotten Tomatoesin "Tomatometer" näyttää lukemaa 67% tällä hetkellä, arvosanan ollessa keskimäärin 6.4/10.
- MetaCritics antaa elokuvalle arvosanaksi 70/100 arvosteluiden pohjalta, käyttäjien antamat pisteet ovat 6.5/10
- IMDb:ssä elokuva on kerännyt yli 25 000 ääntä ja arvosana on 7.5.
Arvostelijoiden mielipiteet ovat jakautuneet jyrkästi, mm. Robert Ebert antoi elokuvalle 3.5/4 tähteä kehuen erityisesti Johnny Deppin roolityötä.
Trailerit:
Ensimmäinen virallinen traileri
YouTubesta löytää monia muitakin pätkiä elokuvaan liittyen.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Tuleva Bourne-elokuva vaikeuksissa
Neljännen Bourne-elokuvan julkaisu näyttää siirtyvän, sillä elokuvan käsikirjoittaja George Nolfi ei ole saanut käsikirjoitusta valmiiksi, vaikka sen piti olla valmis jo kaksi kuukautta sitten. Tulevan Bourne-elokuva piti tulla ensi-iltaan vuonna 2011, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että aikataulu muuttuu. Itse oletan että käsikirjoitusta tahdotaan hioa ja viilata, sillä sekä kaksi aiempaa osaa ohjannut Paul Greengrass että itse päätähti Matt Damon ovat ilmoittaneet etteivät tahdo tehdä elokuvaa jos käsikirjoitus vaikuttaa heikolta.
Itse toivon että elokuvaan panostetaan ja sen laatu on yhtä hyvä kuin edellisosien, muutoin elokuva vaikuttaa lähinnä kassavirtojen ohjaamiselta Universal Picturesin suuntaan.
Itse toivon että elokuvaan panostetaan ja sen laatu on yhtä hyvä kuin edellisosien, muutoin elokuva vaikuttaa lähinnä kassavirtojen ohjaamiselta Universal Picturesin suuntaan.
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Tulossa: Sherlock Holmes
Etsiväsankari Sherlock Holmesista on itseasiassa tulossa kaksikin elokuvaa. Tai ainakin pitäisi olla, IMDb ei löydä tällä hetkellä haulla kuin yhden elokuvan, sen josta tässäkin kirjoituksessa on kyse.
Sherlock Holmesin tarinan tuo valkokankaalle ohjaaja Guy Ritchie, jonka ansiolistaan kuuluu mm. loistava brittielokuva Snatch. Nimikkoroolissa seikkailee hurjaa uutta nousua tekevä Robert Downey Jr, jolla näyttää tällä hetkellä olevan kultainen kosketus. Jokainen elokuva jossa mies on mukana saa suitsutusta ja lähes joka kerta miehen oma suoritus nostetaan ylitse muiden, mainiona esimerkkinä varsin vahvan castingin omannut Tropic Thunder.
Hieman erilaisen sankarin rooliin hyppäävä Robert saa luonnollisesti rinnalleen Dr Watsonin, jonka roolissa nähdään Jude Law. Yksi erittäin kiintoisa näyttelijä elokuvassa on Mark Strong, mies joka teki yhteistyötä Ritchien kanssa jo elokuvassa RocknRolla. Kyseinen elokuva nosti kiinnostuksen näyttelijää kohtaan, mutta potin räjäytti Body of Lies: Siinä Strong vie koko show'n taidokkaalla ja ajoittain selkäpiitä karmivalla roolisuorituksellaan. Erinomainen meriitti ottaen huomioon että kyseisessä elokuvassa pääosissa ovat Leonardo DiCaprio sekä Russell Crowe.
Elokuvasta on julkaistu kaksi traileria. Alla linkit molempiin niistä, ne löytyvät YouTubesta HD-laatuisina:
Traileri 1
Traileri 2
Trailereiden perusteella on odotettavissa varsin menevää ja sopivan kevyttä toimiontaviihdettä, mutta mainioin roolisuorituksin. Itse henkilökohtaisesti odotan tältä elokuvalta todella paljon, johtuen siitä että nimet elokuvan takana ovat varsin vakuuttavia ja niistä useampi löytyy henkilökohtaisien suosikkieni listalta.
Sherlock Holmesin tarinan tuo valkokankaalle ohjaaja Guy Ritchie, jonka ansiolistaan kuuluu mm. loistava brittielokuva Snatch. Nimikkoroolissa seikkailee hurjaa uutta nousua tekevä Robert Downey Jr, jolla näyttää tällä hetkellä olevan kultainen kosketus. Jokainen elokuva jossa mies on mukana saa suitsutusta ja lähes joka kerta miehen oma suoritus nostetaan ylitse muiden, mainiona esimerkkinä varsin vahvan castingin omannut Tropic Thunder.
Hieman erilaisen sankarin rooliin hyppäävä Robert saa luonnollisesti rinnalleen Dr Watsonin, jonka roolissa nähdään Jude Law. Yksi erittäin kiintoisa näyttelijä elokuvassa on Mark Strong, mies joka teki yhteistyötä Ritchien kanssa jo elokuvassa RocknRolla. Kyseinen elokuva nosti kiinnostuksen näyttelijää kohtaan, mutta potin räjäytti Body of Lies: Siinä Strong vie koko show'n taidokkaalla ja ajoittain selkäpiitä karmivalla roolisuorituksellaan. Erinomainen meriitti ottaen huomioon että kyseisessä elokuvassa pääosissa ovat Leonardo DiCaprio sekä Russell Crowe.
Elokuvasta on julkaistu kaksi traileria. Alla linkit molempiin niistä, ne löytyvät YouTubesta HD-laatuisina:
Traileri 1
Traileri 2
Trailereiden perusteella on odotettavissa varsin menevää ja sopivan kevyttä toimiontaviihdettä, mutta mainioin roolisuorituksin. Itse henkilökohtaisesti odotan tältä elokuvalta todella paljon, johtuen siitä että nimet elokuvan takana ovat varsin vakuuttavia ja niistä useampi löytyy henkilökohtaisien suosikkieni listalta.
torstai 16. heinäkuuta 2009
Tulossa: Iron Man 2 (Part II)
Eli elokuvan Iron Man 2 kuvauksista on jäljellä vain muutama päivä. Joten edessä on elokuvan post production. Elokuvan ohjaaja Jon Favreau päivittelee ahkerasti Twitter-profiiliaan, sieltä löytää monia mainioita tiedonmurusia koskien elokuvaa, mm. kuvan Black Widow'sta jota esittää Scarlett Johansson.
Pari muuta kuvaa ja hieman infoa itse elokuvasta löytyy Entertainment Weeklyn artikkelista.
Pari muuta kuvaa ja hieman infoa itse elokuvasta löytyy Entertainment Weeklyn artikkelista.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
The Usual Suspects
Queensissa tapahtuneen aserekan ryöstön johdosta otetaan kiinni viisi miestä, joista jokainen on poliisille entuudestaan erittäin tuttu. Sen lisäksi että jokainen miehistä on oman alansa ammattilainen, heitä yhdistää myös toinen asia: jokainen heistä näyttää olevan syytön kyseiseen ryöstöön.
Kuusi viikkoa myöhemmin San Pedron satamasta löydetään laiva jossa on lähes sata miljoonaa dollaria huumerahaa. Sekä 27 kuollutta. Verilöylyn jäljiltä löydetään kaksi eloonjäänyttä: unkarilainen merimies sekä Verbal Kint (Kevin Spacey). Yksi niistä viidestä miehestä jotka seisoivat tunnistusrivissä asekuljetuksen ryöstön takia.
Kint on saanut varsin yllättäen täydellisen koskemattomuuden koskien verilöylyä. Tästä huolimatta tullin erikoisagentti Dave Kujan (Chazz Palminteri) tahtoo kuulla mitä laivalla tapahtui tarkalleen. Pian Kint aloittaa tarinansa joka valottaa sitä miten kuusi viikkoa sitten samassa tunnistusrivissä olleet miehet päättivät näpäyttää NYPD:n korruptoituneita poliiseja, kuinka he päätyivät San Pedron satamaan ja miten tähän kaikkeen liittyy jokaisen pelkäämä, myyttinen Keyser Söze.
McManus came to us with the job, Fenster got the vans, Hockney supplied the hardware, I came through with how to do it so no one got killed, but Keaton... Keaton put on the finishing touch. A little 'fuck you' from the five of us to the NYPD.
Bryan Singerin ohjaaman The Usual Suspectsin (Epäillyt), 90-luvun ovelimman trillerin, takaa löytyy joukko kovia nimiä, mm. käsikirjoittaja Christopher McQuarrie sekä kuvaaja Newton Thomas Siegel. Miehet tuovatkin ruudulle äärimmäisen taidokkaan, monikerroksisen mutta lopulta varsin yksinkertaiseen koukkuun pohjaavan rikollistarinan miehistä jotka ovat alamaailman ammattilaisia. Jokaisella miehellä on varsin selkeä rooli joukossa, sekä itse tarinassa.
Elokuvan vahvin puoli on sen tarinankerronta, joka on tyylikästä, uskottavaa ja etenee varsin jouhevasti vailla sen suurempia tyylikeinoja. Pohjimmiltaan The Usual Suspects on kertomus viidestä rikollisesta jotka ajautuivat kuin sattuman kautta yhteen ja joista jokainen etsii sitä keikkaa joiden tuoman rahojen turvin voisi jättää rikollisen elämän taakseen.
Elokuva etenee varsin verkkaisesti vuorotellen aktiivisesti nykyhetken ja menneisyyden välillä, mutta siirtymät ovat selkeitä ja tarina pysyy eheänä. Mielenkiintoinen ja toimiva idea on se että koko elokuvan ajan Verbal Kint toimii juonen kuljettajana ja kertojaäänenä, ohjaten hienosti tarinaa jota seuraavat katsojan lisäksi elokuvan muut "nykyhetkessä elävät" hahmot.
The Usual Suspects on yksinkertaista mutta monitasoista tarinankerrontaa joka ainoastaan muutamassa pienessä kohtauksessa uhkaa kaatua omaan näppäryyteensä. Näyttelijätyön osalta ei löydy heikkoa lenkkiä, jokainen elokuvan hahmoista on vahvasti läsnä ja täyttää oman paikkansa mainiosti, mieleenpainuvimmat roolit tekevät Kevin Spacey sekä Dean Keatonia näyttelevä Gabriel Byrne. Juonenkäänteet ovat aidosti yllättäviä, vaikka niistä muutaman saattaakin arvata ennakkoon, on niitä käytetty sen verran tehokkaasti ja kekseliäästi että elokuva onnistuu varmasti yllättämään meistä jokaisen.
Lyhykäisesti: The Usual Suspects on yksi kaikkien aikojen parhaista plottwist-elokuvista, lähes täydellinen tyylinäyte siitä kuinka katsojaa viedään kuin pässiä narussa. Uudemmista elokuvista lähelle sen tasoa pääsee vain M. Night Shyamalanin The Sixth Sense.
5/5
Kuusi viikkoa myöhemmin San Pedron satamasta löydetään laiva jossa on lähes sata miljoonaa dollaria huumerahaa. Sekä 27 kuollutta. Verilöylyn jäljiltä löydetään kaksi eloonjäänyttä: unkarilainen merimies sekä Verbal Kint (Kevin Spacey). Yksi niistä viidestä miehestä jotka seisoivat tunnistusrivissä asekuljetuksen ryöstön takia.
Kint on saanut varsin yllättäen täydellisen koskemattomuuden koskien verilöylyä. Tästä huolimatta tullin erikoisagentti Dave Kujan (Chazz Palminteri) tahtoo kuulla mitä laivalla tapahtui tarkalleen. Pian Kint aloittaa tarinansa joka valottaa sitä miten kuusi viikkoa sitten samassa tunnistusrivissä olleet miehet päättivät näpäyttää NYPD:n korruptoituneita poliiseja, kuinka he päätyivät San Pedron satamaan ja miten tähän kaikkeen liittyy jokaisen pelkäämä, myyttinen Keyser Söze.
Bryan Singerin ohjaaman The Usual Suspectsin (Epäillyt), 90-luvun ovelimman trillerin, takaa löytyy joukko kovia nimiä, mm. käsikirjoittaja Christopher McQuarrie sekä kuvaaja Newton Thomas Siegel. Miehet tuovatkin ruudulle äärimmäisen taidokkaan, monikerroksisen mutta lopulta varsin yksinkertaiseen koukkuun pohjaavan rikollistarinan miehistä jotka ovat alamaailman ammattilaisia. Jokaisella miehellä on varsin selkeä rooli joukossa, sekä itse tarinassa.
Elokuvan vahvin puoli on sen tarinankerronta, joka on tyylikästä, uskottavaa ja etenee varsin jouhevasti vailla sen suurempia tyylikeinoja. Pohjimmiltaan The Usual Suspects on kertomus viidestä rikollisesta jotka ajautuivat kuin sattuman kautta yhteen ja joista jokainen etsii sitä keikkaa joiden tuoman rahojen turvin voisi jättää rikollisen elämän taakseen.
Elokuva etenee varsin verkkaisesti vuorotellen aktiivisesti nykyhetken ja menneisyyden välillä, mutta siirtymät ovat selkeitä ja tarina pysyy eheänä. Mielenkiintoinen ja toimiva idea on se että koko elokuvan ajan Verbal Kint toimii juonen kuljettajana ja kertojaäänenä, ohjaten hienosti tarinaa jota seuraavat katsojan lisäksi elokuvan muut "nykyhetkessä elävät" hahmot.
The Usual Suspects on yksinkertaista mutta monitasoista tarinankerrontaa joka ainoastaan muutamassa pienessä kohtauksessa uhkaa kaatua omaan näppäryyteensä. Näyttelijätyön osalta ei löydy heikkoa lenkkiä, jokainen elokuvan hahmoista on vahvasti läsnä ja täyttää oman paikkansa mainiosti, mieleenpainuvimmat roolit tekevät Kevin Spacey sekä Dean Keatonia näyttelevä Gabriel Byrne. Juonenkäänteet ovat aidosti yllättäviä, vaikka niistä muutaman saattaakin arvata ennakkoon, on niitä käytetty sen verran tehokkaasti ja kekseliäästi että elokuva onnistuu varmasti yllättämään meistä jokaisen.
Lyhykäisesti: The Usual Suspects on yksi kaikkien aikojen parhaista plottwist-elokuvista, lähes täydellinen tyylinäyte siitä kuinka katsojaa viedään kuin pässiä narussa. Uudemmista elokuvista lähelle sen tasoa pääsee vain M. Night Shyamalanin The Sixth Sense.
5/5
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Tulossa: Iron Man 2
Iron Man 2 ilmestyy vuonna 2010. Elokuvan pääsankaria näyttelee, yllättäen, yhä erinomainen Robert Downey Jr. Suurin muutos näyttelijärintamalla on Rhodesia näytelleen Terrence Howardin poisjäänti, ilmeisesti miehen ja elokuvan tuottajien välillä tuli riitaa sopimuksesta ja jatko-osassa hänen tilallaan nähdään Don Cheadle. Itse olen melko skeptinen vaihdoksen suhteen. Ei, Don Cheadle ei ole millään muotoa huono näyttelijä, päinvastoin. Itse kuitenkin uskon että Cheadle ei kuitenkaan sovellu rooliin täysin, tai ainakaan yhtä hyvin kuin edeltäjänsä, koska on hieman "erinäköinen" näyttelijä kuin varsin vakavakasvoinen ja suoraselkäinen Howard.
Juonesta tiedetään se että Stark kohtaa tällä kertaa melkoisen lauman erilaisia vihollisia. Mediassa etukäteen näkyvin on näistä ollut Mickey Rourken esittämä Whiplash, joka on oikeammin kahden sarjakuvahahmon, Whiplashin ja Crimson Dynamon, yhdistelmä. Muista pahiksista mainittakoon Scarlett Johanssonin esittämä Black Widow sekä Sam Rockwellin esittämä Justin Hammer, Starkin kilpailija businessmaailmassa.
Tulevassa jatko-osassa seikkailee myös jo ensimmäisessä osassa vilahtanut Nick Fury (Samuel L. Jackson), S.H.I.E.L.D-organisaatio jonka näkyvin hahmo on agentti Coulson (Clark Gregg) sekä myös senaattori Stern joka vaatii Iron Man-asun luovuttamista valtiolle.
Elokuvan ohjaajana jatkaa tuttuun tapaan mainion ensimmäisen osan ohjannut Jon Favreau.
Tony Stark. Mielenkiintoisen kuvasta tekee taustalla näkyvät asut: kuten sarjakuvissa, myös elokuvassa Iron Man 2 näyttää Starkilla olevan käytössään useampia kuin yksi asu.
Positiivista, ainakin ennakkoon, on se että tekijät eivät pelkää tarttua varsin harvoin tämän tyylisissä käsiteltyihin asioihin: Supersankarin heikkouksiin, ilmeisesti "julkinen supersankaruus" on Starkille liikaa ja mies tekee lähempää tuttavuutta alkoholin kanssa, ajautuen ainakin osittain alkoholismin kouriin. Jo ensimmäisessä osassa saatiin viitteitä James Rhodesin roolin kasvamisesta: Sarjakuvia lukeneet tietävätkin että Rhodes aika ajoin tuurasi Starkia tämän ollessa kyvytön toimimaan Iron Manina, mutta myöhemmin Stark teki tälle oman puvun ja Rhodesista tuli aivan oma sankarihahmonsa, War Machine.
Itse odotan elokuvalta varsin paljon, ensimmäinen osa oli erinomainen ja myös toisen osan kohdalla uskalletaan mennä hieman perinteitä rikkoen, tehden elokuvasta mahdollisimman uskollinen sarjakuville eikä vain tyydytä tekemään semimenestyvää elokuvaa joka on heikko käännös sarjakuvamaailmasta.
Ensimmäinen päivitys: Ohjaaja Jon Favreaun Twitter-päivityksistä löytää aina kaikkea jännää ja hienoa, niin nytkin. Miehen "statuksena" nimittäin sattui olemaan: Picture wrapped Scarlett. She was awesome. Green Lantern visited the set. One week left until picture wrap. Looking forward to down time.
Eli Green Lantern on vieraillut kuvauspaikalla. Sanamuoto kuulostaa varsin jännältä, olisiko niin että jatketaan tutulla cameo-linjalla ja tuodaan pian oman elokuvansa saava hahmo näytille jo tähän elokuvaan? Huhujen mukaan nimittäin on jo päätetty että Ryan Reynolds näyttelisi kyseisen elokuvan pääosassa.
Ja jälleen kerran, päivittelen lisää kunhan löytyy jotain päivityksen arvoista!
Juonesta tiedetään se että Stark kohtaa tällä kertaa melkoisen lauman erilaisia vihollisia. Mediassa etukäteen näkyvin on näistä ollut Mickey Rourken esittämä Whiplash, joka on oikeammin kahden sarjakuvahahmon, Whiplashin ja Crimson Dynamon, yhdistelmä. Muista pahiksista mainittakoon Scarlett Johanssonin esittämä Black Widow sekä Sam Rockwellin esittämä Justin Hammer, Starkin kilpailija businessmaailmassa.
Tulevassa jatko-osassa seikkailee myös jo ensimmäisessä osassa vilahtanut Nick Fury (Samuel L. Jackson), S.H.I.E.L.D-organisaatio jonka näkyvin hahmo on agentti Coulson (Clark Gregg) sekä myös senaattori Stern joka vaatii Iron Man-asun luovuttamista valtiolle.
Elokuvan ohjaajana jatkaa tuttuun tapaan mainion ensimmäisen osan ohjannut Jon Favreau.
Positiivista, ainakin ennakkoon, on se että tekijät eivät pelkää tarttua varsin harvoin tämän tyylisissä käsiteltyihin asioihin: Supersankarin heikkouksiin, ilmeisesti "julkinen supersankaruus" on Starkille liikaa ja mies tekee lähempää tuttavuutta alkoholin kanssa, ajautuen ainakin osittain alkoholismin kouriin. Jo ensimmäisessä osassa saatiin viitteitä James Rhodesin roolin kasvamisesta: Sarjakuvia lukeneet tietävätkin että Rhodes aika ajoin tuurasi Starkia tämän ollessa kyvytön toimimaan Iron Manina, mutta myöhemmin Stark teki tälle oman puvun ja Rhodesista tuli aivan oma sankarihahmonsa, War Machine.
Itse odotan elokuvalta varsin paljon, ensimmäinen osa oli erinomainen ja myös toisen osan kohdalla uskalletaan mennä hieman perinteitä rikkoen, tehden elokuvasta mahdollisimman uskollinen sarjakuville eikä vain tyydytä tekemään semimenestyvää elokuvaa joka on heikko käännös sarjakuvamaailmasta.
Ensimmäinen päivitys: Ohjaaja Jon Favreaun Twitter-päivityksistä löytää aina kaikkea jännää ja hienoa, niin nytkin. Miehen "statuksena" nimittäin sattui olemaan: Picture wrapped Scarlett. She was awesome. Green Lantern visited the set. One week left until picture wrap. Looking forward to down time.
Eli Green Lantern on vieraillut kuvauspaikalla. Sanamuoto kuulostaa varsin jännältä, olisiko niin että jatketaan tutulla cameo-linjalla ja tuodaan pian oman elokuvansa saava hahmo näytille jo tähän elokuvaan? Huhujen mukaan nimittäin on jo päätetty että Ryan Reynolds näyttelisi kyseisen elokuvan pääosassa.
Ja jälleen kerran, päivittelen lisää kunhan löytyy jotain päivityksen arvoista!
Enkelit ja demonit (Angels and Demons)
Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus, CERN, on onnistunut LHC-kokeissaan vangitsemaan pieniä määriä antimateriaa. Antimateria on tieteellinen läpimurto jonka toivotaan tarjoavan vastauksia siihen miten maailma sai alkunsa sekä ratkaisu kasvavaan energiantarpeeseen. Kesken LHC-kokeen nuori ja kaunis fyysikko Vittoria Vetra (Ayelet Zurer) löytää kollegansa murhattuna sekä huomaa että yksi antimaterianäytteistä on kateissa.
Samaan aikaan professori Robert Langdon (Tom Hanks) saa avunpyynnön varsin erikoiselta taholta: Vatikaanin poliisilta. Vatikaani vierastaa Langdonia, mutta tarvitsee tämän apua tutkimuksessa. Syynä Langdonin kutsumiseen paikalle on salaseura Illuminatin yllättävä esiinnousu uuden Paavin valinnan alla; Illuminati on kaapannut neljä kardinaalia, joista jokaista pidetään vahvana ehdokkaana uudeksi Paaviksi. Illuminati uhkaa tappaa jokaisen kardinaalin julkisesti sekä räjäyttää Vatikaanin keskiyöllä käyttäen varastamaansa antimateriaa.
Vettan ja Langdonin on löydettävä kardinaalien ja antimaterian kätköpaikka ennen kohtalokasta räjähdystä.
Ron Howardin ohjaama Enkelit ja Demonit on jatko-osa menestyselokuva Da Vinci-koodille, toisin kuin kirjojen osalta joissa Enkelit ja Demonit ilmestyi ensin. Enkelit ja Demonit-kirjan myynti lähti räjähdysmäiseen kasvuun Da Vinci-koodin suosion myötä, tämä (yhdessä Da Vinci-koodi elokuvan suosion) onkin suurin syy elokuvan tekemisille. Elokuvan tekijäjoukko on varsin vakuuttava, mikä takaa mainion teknisen toteutuksen. Mikä jääkin ikävä kyllä elokuvan lähes ainoaksi hyväksi puoleksi.
Koko elokuvan ajan häiritsee päähenkilö Langdonin yli-inhimillinen nokkeluus; mies ratkaisee jokaisen "arvoituksen" alle minuutissa. Elokuvan aikana ei pysähdytä oikeastaan yhdenkään ongelman tai pulman pariin miettimään, kaikki ratkaistaan lähes heti ja jatketaan eteenpäin, yrittäen pitää vauhti yllä. Vähemmän yllättäen, lähestulkoon jokainen elokuvan sivuhahmoista on varsin avuton, tarjoten varsin vähän apua päähenkilöille.
Harvoja hyviä puolia elokuvassa on Ewan McGregorin sekä pienen sivuosaroolin tekevän Thure Lindhardtin tekemät roolityöt sekä varsin erinomainen soundtrack.
Enkelit ja Demonit on teknisesti laadukas mutta varsin hengetön tuotos joka kärsii suuresti käsikirjoitukseen tehdyistä muutoksista, sillä se eroaa kirjasta varsin monelta kohtaa ja paikoin varsin suuresti. Henkilökohtaisesti ihmettelen miten Ron Howardin tapainen ohjaaja on jättänyt käyttämättä kaiken sen potentiaalin mitä käytössään olleissa näyttelijöissä on. Ongelmanratkaisuun, jännityslementteihin ja henkilöhahmoihin keskittymisen sijaan elokuvasta on yritetty tehdä turboahdettu toimintapätkä, mutta tässäkin yrityksessä on epäonnistuttu, lopputulos on puolivillainen paketti josta puuttuu sielu ja sydän.
Arvosana: 2/5
Samaan aikaan professori Robert Langdon (Tom Hanks) saa avunpyynnön varsin erikoiselta taholta: Vatikaanin poliisilta. Vatikaani vierastaa Langdonia, mutta tarvitsee tämän apua tutkimuksessa. Syynä Langdonin kutsumiseen paikalle on salaseura Illuminatin yllättävä esiinnousu uuden Paavin valinnan alla; Illuminati on kaapannut neljä kardinaalia, joista jokaista pidetään vahvana ehdokkaana uudeksi Paaviksi. Illuminati uhkaa tappaa jokaisen kardinaalin julkisesti sekä räjäyttää Vatikaanin keskiyöllä käyttäen varastamaansa antimateriaa.
Vettan ja Langdonin on löydettävä kardinaalien ja antimaterian kätköpaikka ennen kohtalokasta räjähdystä.
Ron Howardin ohjaama Enkelit ja Demonit on jatko-osa menestyselokuva Da Vinci-koodille, toisin kuin kirjojen osalta joissa Enkelit ja Demonit ilmestyi ensin. Enkelit ja Demonit-kirjan myynti lähti räjähdysmäiseen kasvuun Da Vinci-koodin suosion myötä, tämä (yhdessä Da Vinci-koodi elokuvan suosion) onkin suurin syy elokuvan tekemisille. Elokuvan tekijäjoukko on varsin vakuuttava, mikä takaa mainion teknisen toteutuksen. Mikä jääkin ikävä kyllä elokuvan lähes ainoaksi hyväksi puoleksi.
Koko elokuvan ajan häiritsee päähenkilö Langdonin yli-inhimillinen nokkeluus; mies ratkaisee jokaisen "arvoituksen" alle minuutissa. Elokuvan aikana ei pysähdytä oikeastaan yhdenkään ongelman tai pulman pariin miettimään, kaikki ratkaistaan lähes heti ja jatketaan eteenpäin, yrittäen pitää vauhti yllä. Vähemmän yllättäen, lähestulkoon jokainen elokuvan sivuhahmoista on varsin avuton, tarjoten varsin vähän apua päähenkilöille.
Harvoja hyviä puolia elokuvassa on Ewan McGregorin sekä pienen sivuosaroolin tekevän Thure Lindhardtin tekemät roolityöt sekä varsin erinomainen soundtrack.
Enkelit ja Demonit on teknisesti laadukas mutta varsin hengetön tuotos joka kärsii suuresti käsikirjoitukseen tehdyistä muutoksista, sillä se eroaa kirjasta varsin monelta kohtaa ja paikoin varsin suuresti. Henkilökohtaisesti ihmettelen miten Ron Howardin tapainen ohjaaja on jättänyt käyttämättä kaiken sen potentiaalin mitä käytössään olleissa näyttelijöissä on. Ongelmanratkaisuun, jännityslementteihin ja henkilöhahmoihin keskittymisen sijaan elokuvasta on yritetty tehdä turboahdettu toimintapätkä, mutta tässäkin yrityksessä on epäonnistuttu, lopputulos on puolivillainen paketti josta puuttuu sielu ja sydän.
Arvosana: 2/5
torstai 2. heinäkuuta 2009
Tulevia päivityksiä & sisältöä.
Noniin. Tahmeahkon alun jälkeen voisi alkaa oikeasti suunnittelemaan mitä sisältöä täällä haluaa julkaista. Josko vaikka saisi useamman lukijan (nyt taitaa olla kokonaiset 4 kappaletta yhteensä!). Eli pientä infoa tulevasta:
Tarkoitus olisi koota yhteen pieniä uutisia tulevista elokuvista. Työn alla on jo Iron Man 2-elokuvasta pieni esittely, kuvia sekä kaikki pienet juorut joita eri lähteistä onnistutaan kaivamaan (esimerkiksi ohjaaja Jon Favreau on varsin aktiivinen Twitterin käyttäjä).
Tulevaisuudessa arvostelujen lomassa olisi tarkoitus useammankin elokuvan osalta julkaista samanlaisia uutisia, mahdollisimman informatiivisia ja faktapitoisia. Ensin kuitenkin täytyy miettiä blogin ulkoasua jotta saataisiin järkevästi uutiset ja arvostelut jollakin tapaa edes eroteltua, ainut vaihtoehto näyttää olevan tagittaminen (arvosteluihin yksinkertaisesti "arvostelu" ja uutisiin "uutinen"). Ja blogipäivitysinfoihin "päivitys". Kekseliästä, eikö?
Tarkoitus olisi koota yhteen pieniä uutisia tulevista elokuvista. Työn alla on jo Iron Man 2-elokuvasta pieni esittely, kuvia sekä kaikki pienet juorut joita eri lähteistä onnistutaan kaivamaan (esimerkiksi ohjaaja Jon Favreau on varsin aktiivinen Twitterin käyttäjä).
Tulevaisuudessa arvostelujen lomassa olisi tarkoitus useammankin elokuvan osalta julkaista samanlaisia uutisia, mahdollisimman informatiivisia ja faktapitoisia. Ensin kuitenkin täytyy miettiä blogin ulkoasua jotta saataisiin järkevästi uutiset ja arvostelut jollakin tapaa edes eroteltua, ainut vaihtoehto näyttää olevan tagittaminen (arvosteluihin yksinkertaisesti "arvostelu" ja uutisiin "uutinen"). Ja blogipäivitysinfoihin "päivitys". Kekseliästä, eikö?
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Zodiac
60-luvun loppupuolelta alkaen Kaliforniaa piinaa sarjamurhaaja joka näyttää olevan liian ovela poliiseille. Nimellä Zodiac itseään kutsuva tappaja ei jätä jälkeensä suurta uhrijoukkoa mutta poliisin kyvyttömyys ja kryptiset viestit joita tappaja lähettää sanomalehdille saa aikaan suunnatonta kauhua.
Murhaajan jäljillä ovat etsivät Toschi (Mark Ruffalo) ja Armstrong (Anthony Edwards) sekä San Francisco Chroniclen rikostoimittaja Paul Avery (mainio Robert Downey Jr.). Averyn kollega Robert Graysmith (Jake Gyllenhaal) on nuori pilapiirtäjä joka innokkaasti paneutuu murhaajan lähettämiin salakielisiin viesteihin, saaden osakseen kuitenkin lähinnä säälinsekaista naureskelua, monen mielestä salakieli on "murtamatonta". Graysmithin murrettua yhden viesteistä tulee hänestä Averyn paras ystävä.
Murhien jatkuessa ja tutkimusten venyessä kuukausista vuosiin alkaa murhamysteeri hallitsemaan yhä enemmän sitä tutkivien ihmisten elämää.
Tositapahtumiin perustuva Zodiac on erinomainen elokuva David Fincheriltä, jonka edellisen sarjamurhaaja-aiheisen elokuvan Se7en varmasti moni muistaa. Hyytävä ja visuaalisesti erittäin ahdistava elokuva on yksi parhaista lajissaan. Zodiac on todella erilainen elokuva jossa keskitytään henkilöhahmoihin ja heidän elämäänsä murhatutkimusten ympärillä.
Pikkuhiljaa alkoholisoituva Avery, tutkimuksiin lopulta pakkomielteisimmin suhtautuvat Graysmith ja kyyninen Toschi ovat jokainen hienoja hahmoja. Kerrontatyyli keskittyy hahmoihin yksi kerrallaan, joka antaa eri näkökulmia murhamysteerille ja rytmittää tarinaa hienosti, joskin tiettyjä hahmoja toivoisi näkevän läpi elokuvan enemmän, nyt hahmot jäävät aivan liiaksi taka-alalle silloin kun tarinaa kerrotaan toisen hahmon näkökulmasta.
Murhamysteeri on nykypäivänäkin erittäin suosittu ja tutkittu aihe, johtuen siitä että sitä ei koskaan ratkaistu*. Pitkään valmisteltu elokuva on erittäin tarkka ja laadukas kuvaus aiheesta, se ei sorru mässäilemään väkivallalla vaan kuvaa kokonaisvaltaisemmin koko murhamysteeriä ja erityisesti sen vaikutusta ihmisten elämään.
Offtopiccina voitaneen mainita että elokuvasta löytyy monia hienoja "vitsejä" sekä viitteitä elokuvamaailman legendoihin:
Alussa Avery ja Graysmith tapaavat Toschin ensimmäistä kertaa ja Graysmith tekee havainnon että Toschi kantaa asetta samalla tavalla kuin Steve McQueenin hahmo Bullitt piti asetta saman nimisessä elokuvassa. Avery selventää että asia on toisinpäin; Steve McQueen matki Toschin tyyliä kantaa asetta rakentaessaan Bullitt-hahmoa.
Toinen hauska viittaus elokuvamaailman legendoihin löytyy kohtauksesta jossa Toschi ja muut poliisit käyvät katsomassa elokuvan "Dirty Harry". Dirty Harry-elokuvan tapahtumien esikuvana oli Zodiac-murhaaja ja itse Dirty Harryn esikuvana, aivan, Dave Toschi.
*Mainittakoon että arvostelu on tosiaan hieman vanha, ei "juuri äsken" tehty. Nyt käykin kuumana keskustelu onko Zodiacin mysteeri vihdoin ratkaistu: http://www.obsessedwithfilm.com/zodiac/real-life-zodiac-case-close-to-being-solved.php
Arvosana: 3,5/5
Murhaajan jäljillä ovat etsivät Toschi (Mark Ruffalo) ja Armstrong (Anthony Edwards) sekä San Francisco Chroniclen rikostoimittaja Paul Avery (mainio Robert Downey Jr.). Averyn kollega Robert Graysmith (Jake Gyllenhaal) on nuori pilapiirtäjä joka innokkaasti paneutuu murhaajan lähettämiin salakielisiin viesteihin, saaden osakseen kuitenkin lähinnä säälinsekaista naureskelua, monen mielestä salakieli on "murtamatonta". Graysmithin murrettua yhden viesteistä tulee hänestä Averyn paras ystävä.
Murhien jatkuessa ja tutkimusten venyessä kuukausista vuosiin alkaa murhamysteeri hallitsemaan yhä enemmän sitä tutkivien ihmisten elämää.
Tositapahtumiin perustuva Zodiac on erinomainen elokuva David Fincheriltä, jonka edellisen sarjamurhaaja-aiheisen elokuvan Se7en varmasti moni muistaa. Hyytävä ja visuaalisesti erittäin ahdistava elokuva on yksi parhaista lajissaan. Zodiac on todella erilainen elokuva jossa keskitytään henkilöhahmoihin ja heidän elämäänsä murhatutkimusten ympärillä.
Pikkuhiljaa alkoholisoituva Avery, tutkimuksiin lopulta pakkomielteisimmin suhtautuvat Graysmith ja kyyninen Toschi ovat jokainen hienoja hahmoja. Kerrontatyyli keskittyy hahmoihin yksi kerrallaan, joka antaa eri näkökulmia murhamysteerille ja rytmittää tarinaa hienosti, joskin tiettyjä hahmoja toivoisi näkevän läpi elokuvan enemmän, nyt hahmot jäävät aivan liiaksi taka-alalle silloin kun tarinaa kerrotaan toisen hahmon näkökulmasta.
Murhamysteeri on nykypäivänäkin erittäin suosittu ja tutkittu aihe, johtuen siitä että sitä ei koskaan ratkaistu*. Pitkään valmisteltu elokuva on erittäin tarkka ja laadukas kuvaus aiheesta, se ei sorru mässäilemään väkivallalla vaan kuvaa kokonaisvaltaisemmin koko murhamysteeriä ja erityisesti sen vaikutusta ihmisten elämään.
Offtopiccina voitaneen mainita että elokuvasta löytyy monia hienoja "vitsejä" sekä viitteitä elokuvamaailman legendoihin:
Alussa Avery ja Graysmith tapaavat Toschin ensimmäistä kertaa ja Graysmith tekee havainnon että Toschi kantaa asetta samalla tavalla kuin Steve McQueenin hahmo Bullitt piti asetta saman nimisessä elokuvassa. Avery selventää että asia on toisinpäin; Steve McQueen matki Toschin tyyliä kantaa asetta rakentaessaan Bullitt-hahmoa.
Toinen hauska viittaus elokuvamaailman legendoihin löytyy kohtauksesta jossa Toschi ja muut poliisit käyvät katsomassa elokuvan "Dirty Harry". Dirty Harry-elokuvan tapahtumien esikuvana oli Zodiac-murhaaja ja itse Dirty Harryn esikuvana, aivan, Dave Toschi.
*Mainittakoon että arvostelu on tosiaan hieman vanha, ei "juuri äsken" tehty. Nyt käykin kuumana keskustelu onko Zodiacin mysteeri vihdoin ratkaistu: http://www.obsessedwithfilm.com/zodiac/real-life-zodiac-case-close-to-being-solved.php
Arvosana: 3,5/5
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Iron Man
Anthony "Tony" Stark (Robert Downey Jr.) on aseteollisuudessa rahansa ansainnut pohatta, sarkastinen ja seksistinen bisneshai joka ei välitä muiden mielipiteistä saati tunteista. Aseita ja niillä rikastumista rakastava Stark on Afganistanissa esittelemässä yhtiönsä uusinta ylpeyttä kun hän ja esitystä seuranneet sotilaat joutuvat väijytyksen kohteeksi.
Starkin kaapanneet terroristit vaativat miestä valmistamaan heille tuomiopäivän aseen. Älykäs ja tekninen Stark valmistaa asetta pitkään, mutta lopputulos on aivan muuta kuin terroristit toivoivat: raskaasti aseistettu rautahaarniska jonka avulla Stark pakenee.
Yhdysvaltoihin palatessaan Stark on muuttunut mies. Aseteollisuuden mädänneisyyden ja tekopyhyyden huomannut mies tahtoo muuttaa asioita, hän tahtoo tehdä maailmasta turvallisemman paikan. Ja lopputulosta ei saavutetua myymällä aseita.
Iron Man? That's kinda catchy.
Iron Man-elokuvaa rummutettiin melko paljon, mutta kuitenkin hyvällä maulla. Elokuvan mainostaminen ja "hype" ei kääntynyt itseään vastaan, vaikka varsin usein laaja ja aggressiivinen mediamainonta näin onnistuu tekemään. Iron Man, Rautamies, on silti Suomessa varsin tuntematon hahmo. Sen takia herääkin kysymys onko Iron Man hyvä elokuva? Tähän on helppo vastata: Ei.
Iron Man on paras sarjakuvafilmatisointi koskaan. Spiderman-elokuvat ovat hyviä, kakkososa mielestäni niistä laadukkain, mutta Iron Man pyyhkii niillä pöytää. Jos Tobey Maguire istui ennen sarjakuvasankareiden valtaistuimella ylhäisessä yksinäisyydessään, muistetaan vuosi 2008 siitä että paikalle asteli Robert Downey Jr, osoitti ovelle ja kohteliaasti pyysi Tobeya poistumaan paikalta; "Son. Please. Fuck off. Before I have to punch you in the face."
Kuten ylläolevasta kieron mielikuvitukseni luomasta välikohtauksesta voitte päätellä, suurin kiitos elokuvan vetovoimasta kuuluu sen päätähdelle. Henkilökohtaisessa elämässään Robert Downey Jr on kokenut ylä- ja alamäkiä. Alkoholiin, huumeisiin ja bilettämiseen aika ajoin hartaasti keskittynyt Robert näyttää nauttivan erittäin samanhenkisen Starkin näyttelemisestä. Omista kokemuksistaan ammentava Downey Jr saa hahmoon sellaista uskottavuutta, pieniä eleitä sekä ironiaa että siihen tuskin olisi kukaan muu pystynyt.
Downey Jr'n rinnalla nähdään pirteä Gwyneth Paltrow Pepper Pottsin roolissa. Pepper ei ole, kuten luulla saattaisi, Starkin rakastaja tai tyttöystävä vaan avustaja, monessa kohtaa elokuvaa pikemminkin huolehtiva äitihahmo. Pahiksen viitan harteilleen on nostanut Jeff Bridges joka ei ole henkilökohtaisesti säväyttänyt yhdessäkään elokuvassa, lähinnä oikeasti ärsyttänyt. Iron Manissa Bridges saa rakennettua käärmemäisestä hahmostaan erittäin niljakkaan ja vihattavan, tukien täten Iron Manin nousua yleisön suosikiksi.
Ulkoasultaan Iron Man on jokaisen teknofriikin märkä uni. Tyylikkäästi tehty tietokonegrafiikka Iron Man-asusuunnitelmineen ja itse puku, tai lähinnä sen "pukeminen", ovat monestikin keskipisteenä elokuvassa. Huumoriarvoa elokuvaan tuovat Starkin sarkastisen olemuksen lisäksi myös miehen verstaasta löytyvät laitteet, näistä hauskin on myötätuntoisen oloinen palosammutinrobotti.
Ohjaaja Jon Favreau on jo paljastanut suunnitelleensa Iron Manin tarinan trilogiaksi ja lupasi että jatko-osissa katsojat yllätetään varsin aikuisella otteella, mikä lupaa hyvää. Ensimmäiset tiedot tulevasta Iron Man 2-elokuvasta, jonka on määrä ilmestyä vuonna 2010, vaikuttavat erinomaisilta. Sarjakuvan teemoja sekä tapahtumia käytetään mainiosti ja jatko-osa vaikuttaa ottavan askeleita suuntaan joita ei ole perinteisessä kiiltokuvasupersankari-elokuvissa totuttu näkemään.
Jatko-osasta kuitenkin sitten oma artikkelinsa ajan kanssa.
Arvosana: 4,5/5
Starkin kaapanneet terroristit vaativat miestä valmistamaan heille tuomiopäivän aseen. Älykäs ja tekninen Stark valmistaa asetta pitkään, mutta lopputulos on aivan muuta kuin terroristit toivoivat: raskaasti aseistettu rautahaarniska jonka avulla Stark pakenee.
Yhdysvaltoihin palatessaan Stark on muuttunut mies. Aseteollisuuden mädänneisyyden ja tekopyhyyden huomannut mies tahtoo muuttaa asioita, hän tahtoo tehdä maailmasta turvallisemman paikan. Ja lopputulosta ei saavutetua myymällä aseita.
Iron Man-elokuvaa rummutettiin melko paljon, mutta kuitenkin hyvällä maulla. Elokuvan mainostaminen ja "hype" ei kääntynyt itseään vastaan, vaikka varsin usein laaja ja aggressiivinen mediamainonta näin onnistuu tekemään. Iron Man, Rautamies, on silti Suomessa varsin tuntematon hahmo. Sen takia herääkin kysymys onko Iron Man hyvä elokuva? Tähän on helppo vastata: Ei.
Iron Man on paras sarjakuvafilmatisointi koskaan. Spiderman-elokuvat ovat hyviä, kakkososa mielestäni niistä laadukkain, mutta Iron Man pyyhkii niillä pöytää. Jos Tobey Maguire istui ennen sarjakuvasankareiden valtaistuimella ylhäisessä yksinäisyydessään, muistetaan vuosi 2008 siitä että paikalle asteli Robert Downey Jr, osoitti ovelle ja kohteliaasti pyysi Tobeya poistumaan paikalta; "Son. Please. Fuck off. Before I have to punch you in the face."
Kuten ylläolevasta kieron mielikuvitukseni luomasta välikohtauksesta voitte päätellä, suurin kiitos elokuvan vetovoimasta kuuluu sen päätähdelle. Henkilökohtaisessa elämässään Robert Downey Jr on kokenut ylä- ja alamäkiä. Alkoholiin, huumeisiin ja bilettämiseen aika ajoin hartaasti keskittynyt Robert näyttää nauttivan erittäin samanhenkisen Starkin näyttelemisestä. Omista kokemuksistaan ammentava Downey Jr saa hahmoon sellaista uskottavuutta, pieniä eleitä sekä ironiaa että siihen tuskin olisi kukaan muu pystynyt.
Downey Jr'n rinnalla nähdään pirteä Gwyneth Paltrow Pepper Pottsin roolissa. Pepper ei ole, kuten luulla saattaisi, Starkin rakastaja tai tyttöystävä vaan avustaja, monessa kohtaa elokuvaa pikemminkin huolehtiva äitihahmo. Pahiksen viitan harteilleen on nostanut Jeff Bridges joka ei ole henkilökohtaisesti säväyttänyt yhdessäkään elokuvassa, lähinnä oikeasti ärsyttänyt. Iron Manissa Bridges saa rakennettua käärmemäisestä hahmostaan erittäin niljakkaan ja vihattavan, tukien täten Iron Manin nousua yleisön suosikiksi.
Ulkoasultaan Iron Man on jokaisen teknofriikin märkä uni. Tyylikkäästi tehty tietokonegrafiikka Iron Man-asusuunnitelmineen ja itse puku, tai lähinnä sen "pukeminen", ovat monestikin keskipisteenä elokuvassa. Huumoriarvoa elokuvaan tuovat Starkin sarkastisen olemuksen lisäksi myös miehen verstaasta löytyvät laitteet, näistä hauskin on myötätuntoisen oloinen palosammutinrobotti.
Ohjaaja Jon Favreau on jo paljastanut suunnitelleensa Iron Manin tarinan trilogiaksi ja lupasi että jatko-osissa katsojat yllätetään varsin aikuisella otteella, mikä lupaa hyvää. Ensimmäiset tiedot tulevasta Iron Man 2-elokuvasta, jonka on määrä ilmestyä vuonna 2010, vaikuttavat erinomaisilta. Sarjakuvan teemoja sekä tapahtumia käytetään mainiosti ja jatko-osa vaikuttaa ottavan askeleita suuntaan joita ei ole perinteisessä kiiltokuvasupersankari-elokuvissa totuttu näkemään.
Jatko-osasta kuitenkin sitten oma artikkelinsa ajan kanssa.
Arvosana: 4,5/5
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Bullitt
Frank Bullitt (Steve McQueen) on kovapintainen veteraanipoliisi joka kollegoineen saa tehtävän: Miesten tulee suojella mafiaoikeudenkäynnin avaintodistajaa, Johnny Rossia (Felice Orlandi), viikonlopun yli. Tehtävä on rutiiniluontoinen keikka jonka ei pitäisi tuottaa ongelmia kokeneille poliiseille. Suojeltava tulee todistamaan oikeudenkäynnissä joka on äärimmäisen tärkeä senaattori Walter Chalmersille (Robert Vaughn).
Poliisit majoittuvat yhdessä todistajan kanssa hotelliin, jokainen vartioi todistajaa vuorollaan. Bullittin kollegan ollessa vartiovuorossa vastaanotosta ilmoitetaan että heille on vierailija, senaattori Chalmers. Todellisuudessa vierailun tekevät palkkatappajat jotka onnistuvat tappamaan Rossin ja haavoittamaan tätä suojellutta Stantonia (Carl Reindel).
Bullittille selviää että Ross teki heti hotelliin saavuttuaan lukuisia puhelinsoittoja ja kiinnostuu kyseisten soittojen tarkoituksesta. Pian hän huomaa että asia ei ole sitä miltä se näyttää ja on pian mukana takaa-ajossa läpi San Franciscon katujen ja alamaailman.
Bullitt on elokuvana yksi lajinsa kulmakivistä. Se loi pohjan elokuville joissa päähenkilö on kylmä ja kova antisankarimainen poliisi. Samoin Bullitt yli yksi ensimmäisistä elokuvista jossa esiteltiin vauhdikas autotakaa-ajo, nykypäivänä sitä pidetään jopa niiden isänä, lähinnä siitä syystä että tämä oli ensimmäinen suosittu elokuva joka toi takaa-ajot esille. Takaa-ajokohtaus onkin yksi elokuvamaailman klassikoista:
Bullitt jahtaa Dodge Chargerilla kaahaavia palkka-tappajia ultratyylikkäällä Ford Mustangilla renkaat sauhuten San Franciscon halki. Läpi kaupungin ja maanteiden käyty takaa-ajo innosti monia sen ajan elokuvia matkimaan kohtausta. Samoin se aikaa pienoisen Ford Mustang-kuumeen joka on nähtävissä yhä tänä päivänä ihmisten hankkiessa sekä tehdessään itselleen mahdollisimman täydellistä replikaa "Bullitt-Mustangista".
Bullittin ehdoton vahvuus on sen karski ja macho tyyli, miehet ovat raamikkaita sekä karismaattisia. Iso kiitos koko elokuvan tunnelmasta kuuluu päätähdelle McQueenille. Näyttelijätyö on kautta linjan hyvää, isompia notkahduksia ei pääse tapahtumaan.
Bullitt kuuluu niihin "vanhan hyvän ajan" elokuviin jolloin asiat taidolla ja rakkaudella, tekijöiden kädenjälki ja paneutuminen asiaan näkyy lopputuloksessa.
Ja hieman offtopiccia, aiheeseen liittyen kuitenkin:
Elokuva on varsin vanha, vuonna 1968 valmistunut, siitä syystä se on varmasti näyttelijöineen monelle nykynuorelle varsin tuntematon. Kuten aiemmin sanottua, Bullitt on hahmona mielenkiintoinen. Esimerkiksi aseenkantotyyli on tosielämän etsivältä Dave Toschilta matkittu. Samoin näyttelijä, Steve McQueen on varsin mielenkiintoinen persoona. Tuo aika oli myös monen muun näyttelijän kulta-aikaa. Esimerkiksi Clint Eastwoodilta valmistui kaksi vuotta aiemmin Hyvät, pahat ja rumat, samana vuonna Kotkat kuuntelevat sekä kolme vuotta myöhemmin Dirty Harry. Silti Steve McQueenin "virallinen lempinimi" on "The King of Cool" ja miestä pidettiinkin sen hetken karismaattisampana näyttelijänä.
Ja nyt pieni kysymys: Eikö jokaisen nörttipojan unelma olisi olla karismaattisempi kuin Clint Eastwood sekä harjoitella taistelulajeja Bruce Lee'n kanssa? Minun ainakin on.
Arvosana: 4/5
Poliisit majoittuvat yhdessä todistajan kanssa hotelliin, jokainen vartioi todistajaa vuorollaan. Bullittin kollegan ollessa vartiovuorossa vastaanotosta ilmoitetaan että heille on vierailija, senaattori Chalmers. Todellisuudessa vierailun tekevät palkkatappajat jotka onnistuvat tappamaan Rossin ja haavoittamaan tätä suojellutta Stantonia (Carl Reindel).
Bullittille selviää että Ross teki heti hotelliin saavuttuaan lukuisia puhelinsoittoja ja kiinnostuu kyseisten soittojen tarkoituksesta. Pian hän huomaa että asia ei ole sitä miltä se näyttää ja on pian mukana takaa-ajossa läpi San Franciscon katujen ja alamaailman.
Bullitt on elokuvana yksi lajinsa kulmakivistä. Se loi pohjan elokuville joissa päähenkilö on kylmä ja kova antisankarimainen poliisi. Samoin Bullitt yli yksi ensimmäisistä elokuvista jossa esiteltiin vauhdikas autotakaa-ajo, nykypäivänä sitä pidetään jopa niiden isänä, lähinnä siitä syystä että tämä oli ensimmäinen suosittu elokuva joka toi takaa-ajot esille. Takaa-ajokohtaus onkin yksi elokuvamaailman klassikoista:
Bullitt jahtaa Dodge Chargerilla kaahaavia palkka-tappajia ultratyylikkäällä Ford Mustangilla renkaat sauhuten San Franciscon halki. Läpi kaupungin ja maanteiden käyty takaa-ajo innosti monia sen ajan elokuvia matkimaan kohtausta. Samoin se aikaa pienoisen Ford Mustang-kuumeen joka on nähtävissä yhä tänä päivänä ihmisten hankkiessa sekä tehdessään itselleen mahdollisimman täydellistä replikaa "Bullitt-Mustangista".
Bullittin ehdoton vahvuus on sen karski ja macho tyyli, miehet ovat raamikkaita sekä karismaattisia. Iso kiitos koko elokuvan tunnelmasta kuuluu päätähdelle McQueenille. Näyttelijätyö on kautta linjan hyvää, isompia notkahduksia ei pääse tapahtumaan.
Bullitt kuuluu niihin "vanhan hyvän ajan" elokuviin jolloin asiat taidolla ja rakkaudella, tekijöiden kädenjälki ja paneutuminen asiaan näkyy lopputuloksessa.
Ja hieman offtopiccia, aiheeseen liittyen kuitenkin:
Elokuva on varsin vanha, vuonna 1968 valmistunut, siitä syystä se on varmasti näyttelijöineen monelle nykynuorelle varsin tuntematon. Kuten aiemmin sanottua, Bullitt on hahmona mielenkiintoinen. Esimerkiksi aseenkantotyyli on tosielämän etsivältä Dave Toschilta matkittu. Samoin näyttelijä, Steve McQueen on varsin mielenkiintoinen persoona. Tuo aika oli myös monen muun näyttelijän kulta-aikaa. Esimerkiksi Clint Eastwoodilta valmistui kaksi vuotta aiemmin Hyvät, pahat ja rumat, samana vuonna Kotkat kuuntelevat sekä kolme vuotta myöhemmin Dirty Harry. Silti Steve McQueenin "virallinen lempinimi" on "The King of Cool" ja miestä pidettiinkin sen hetken karismaattisampana näyttelijänä.
Ja nyt pieni kysymys: Eikö jokaisen nörttipojan unelma olisi olla karismaattisempi kuin Clint Eastwood sekä harjoitella taistelulajeja Bruce Lee'n kanssa? Minun ainakin on.
Arvosana: 4/5
Valkyrie
Operaatio Valkyrie oli Hitleriä vastustaneen liikkeen viimeinen ja uskaliain operaatio. Kaikki pelattiin yhden kortin varaan ja uskottiin että operaatio onnistutaan viemään läpi, epäonnistuessaan "vastarintaliike" teloitettaisiin.
Elokuvan juoni on monelle varmasti varsin tuttu. Silti Valkyrie onnistuu olemaan aidosti jännittävä elokuva. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Christopher McQuarrie ja Nathan Alexander, joista jälkimmäiselle tämä on ensimmäinen käsikirjoitus jonka parissa hän työskentelee. Elokuva on teknisesti laadukas ja tarinankuljetustyyli vaihtelee riippuen ympäristöstä. Hitlerin Sudenpesän ympärillä kamera on verkkaisempi, joskin silti armeijamaisen "tarkka", muttei kiirehdi liikaa; osoitus ohjaajan tarinankertojan kyvyistä on se että eräs elokuvan jännittävimmistä kohtauksista on Stauffenbergin (Tom Cruise) poistuminen Sudenpesästä joka on kuvattu erittäin rauhallisesti, lähes tulkoon vailla toimintaa.
Elokuvan teknisen laadun takaa varsin vankan yhteistyökokemuksen omaava trio: Bryan Singer, Newton Thomas Sigel ja Christopher McQuarrie. Lähinnä X-Men - elokuvien ohjaamiseen keskittynyt Singer on jälleen löytänyt sen oman tyylinsä joka on meille tuttu aiemmin elokuvasta The Usual Suspects, joka on henkilökohtainen suosikkini elokuvista joissa ns viedään katsojaa kuin pässiä narussa.
Suuri kiitos kuuluu myös erittäin rautaiselle näyttelijätiimille. Tom Cruise on kuin ilmetty Stauffenberg, myös ulkonäöltään. Bill Nighy, Kenneth Branagh ja nuori Jamie Parker tekevät hienot roolit. Joskin heitä paremmin onnistuu Terence Stamp sekä Thomas Kretschmann, joista jälkimmäinen on jostakin syystä jämähtänyt esittämään sotilaita, mies on varsin tuttu mm. Joseph Vilsmaierin elokuvasta Stalingrad.
Lyhykäisesti: Valkyrie on erinomainen paluu Bryan Singeriltä & Co:lta ja on jälleen kerran hieman perinteisempää jännityselokuvaa, vaikka siitä huomaakin suuren budjetin elokuvan merkit. Mutta positiivista on se että nykyelokuvia vaivanneet juopuneet kameramiehet, tehosekoittemilla leikattu filmi sekä muutamat muut hienoudet eivät ole tässä elokuvassa läsnä.
Yksi kuluvan vuoden parhaista elokuvista ja yksi parhaista perinteisistä jännityselokuvista pitkään aikaan.
Arvosana: 4/5
Elokuvan juoni on monelle varmasti varsin tuttu. Silti Valkyrie onnistuu olemaan aidosti jännittävä elokuva. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Christopher McQuarrie ja Nathan Alexander, joista jälkimmäiselle tämä on ensimmäinen käsikirjoitus jonka parissa hän työskentelee. Elokuva on teknisesti laadukas ja tarinankuljetustyyli vaihtelee riippuen ympäristöstä. Hitlerin Sudenpesän ympärillä kamera on verkkaisempi, joskin silti armeijamaisen "tarkka", muttei kiirehdi liikaa; osoitus ohjaajan tarinankertojan kyvyistä on se että eräs elokuvan jännittävimmistä kohtauksista on Stauffenbergin (Tom Cruise) poistuminen Sudenpesästä joka on kuvattu erittäin rauhallisesti, lähes tulkoon vailla toimintaa.
Elokuvan teknisen laadun takaa varsin vankan yhteistyökokemuksen omaava trio: Bryan Singer, Newton Thomas Sigel ja Christopher McQuarrie. Lähinnä X-Men - elokuvien ohjaamiseen keskittynyt Singer on jälleen löytänyt sen oman tyylinsä joka on meille tuttu aiemmin elokuvasta The Usual Suspects, joka on henkilökohtainen suosikkini elokuvista joissa ns viedään katsojaa kuin pässiä narussa.
Suuri kiitos kuuluu myös erittäin rautaiselle näyttelijätiimille. Tom Cruise on kuin ilmetty Stauffenberg, myös ulkonäöltään. Bill Nighy, Kenneth Branagh ja nuori Jamie Parker tekevät hienot roolit. Joskin heitä paremmin onnistuu Terence Stamp sekä Thomas Kretschmann, joista jälkimmäinen on jostakin syystä jämähtänyt esittämään sotilaita, mies on varsin tuttu mm. Joseph Vilsmaierin elokuvasta Stalingrad.
Lyhykäisesti: Valkyrie on erinomainen paluu Bryan Singeriltä & Co:lta ja on jälleen kerran hieman perinteisempää jännityselokuvaa, vaikka siitä huomaakin suuren budjetin elokuvan merkit. Mutta positiivista on se että nykyelokuvia vaivanneet juopuneet kameramiehet, tehosekoittemilla leikattu filmi sekä muutamat muut hienoudet eivät ole tässä elokuvassa läsnä.
Yksi kuluvan vuoden parhaista elokuvista ja yksi parhaista perinteisistä jännityselokuvista pitkään aikaan.
Arvosana: 4/5
Osasin! Jaksoin!
Moi.
Osasin ja jaksoin nykästä pystyyn blogin. Pidempään ollut jo tarkoitus laittaa pystyyn blogi johon voi kirjoitella mitä mieleen tulee, tai no, lähinnä aiheista elokuvat ja photoshoppaus. Eli, ei mitään maatamullistavia tai sydäntäsärkeviä avautumisia tiedossa. So sad.
Mutta, nyt koitetaan ihmetellä miten tän blogin saa iskuun.
Osasin ja jaksoin nykästä pystyyn blogin. Pidempään ollut jo tarkoitus laittaa pystyyn blogi johon voi kirjoitella mitä mieleen tulee, tai no, lähinnä aiheista elokuvat ja photoshoppaus. Eli, ei mitään maatamullistavia tai sydäntäsärkeviä avautumisia tiedossa. So sad.
Mutta, nyt koitetaan ihmetellä miten tän blogin saa iskuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
