torstai 24. syyskuuta 2009

Brad Pitt Sherlock Holmes-elokuvan jatko-osaan?

Warner Bros. on jo ilmoittanut, kolme kuukautta ennen ensimmäisen Sherlock Holmes-elokuvan ensi-iltaa, kiinnittäneensä tulevan elokuvan jatko-osaan monta ensimmäisen osan parissa työskennellyttä henkilö. Varmoja kiinnityksiä ovat ensimmäisen osan käsikirjoittaneet Kieran ja Michele Mulroney. Henkilökohtaisesti en näe mitään syytä miksi tältä listalta puuttuisivat elokuvan päätähdet Robert Downey Jr, Jude Law sekä elokuvan ohjannut Guy Ritchie.



Varsainen iso uutinen on kuitenkin se että jatko-osaan huhuillaan Brad Pittiä, joka tultaisiin näkemään Sherlock Holmesin arkkivihollisena, Professori Moriartyna. Jos "lähes varma" tieto pitää paikkaansa, on tulevassa jatko-osassa hurjan kova casting, sisältäen kaksi erittäin lahjakasta ja hurjassa suosiossa paistattelevaa miesnäyttelijää jotka näyttävät tekevänsä loistavia suorituksia toisensa perään.

Itse odotan sekä ensimmäistä että osaa todella suurella mielenkiinnolla. Tulevaisuudessa saadaankin nähdä kuinka monta osaa elokuvasarjassa tullaan näkemään, sillä Professori Moriarty on, kuten sanottua, Holmesin arkkivihollinen enkä usko että tuotantoyhtiö kertoo näiden kahden miehen välistä kamppailua yhdessä elokuvassa.

torstai 17. syyskuuta 2009

Inglourious Basterds - Kunniattomat Paskiaiset

Ltn. Aldo Raine (Brad Pitt) johtaa pientä, pääosin amerikanjuutalaisista koostuvaa ryhmää jolla on vain yksi tehtävä: Kylvää pelkoa ja kauhua saksalaissotilaiden riveihin. Ja tähän asti miehet ovat onnistuneet tehtävässään varsin erinomaisesti.

Samaan aikaan kun Paskiaiset sananmukaisesti skalpeeraavat natsisotilaita, suunnittelee Goebbels seuraavan suuresta natsisotilaasta kertovan elokuvan ensi-iltaa. Elokuvan päähenkilö (sekä pääosan näyttelijä) Fredrick Zoller (Daniel Brühl) on iskenyt silmänsä nuoreen ranskalaistyttöön (Mélanie Laurent), joka omistaa vaatimattoman elokuvateatterin. Zollerin pyynnöstä siirtää Goebbels elokuvan ensi-illan kyseiseen teatteriin.

Koska koko Saksan ylin johto on ottamassa osaa elokuvan ensi-iltaan, saavat Paskiaiset koko uransa tärkeimmän tehtävän: kuokkia kyseisessä ensi-illassa.


Quentin Tarantinon ohjaama Inglourious Basterds on erittäin viihdyttävä elokuva. Lähes musikaalimainen rakenne aiheuttaa alkuunsa hieman vieroitusoireita niille jotka eivät ole miehen tyyliin tottuneet. Allekirjoittanut on yksi näistä, joka on nähnyt QT:n elokuvista vain ne "parhaat" ja pitää yhä miestä yhtenä yliarvostetuimmista elokuvantekijöistä kautta aikain. Kuitenkin, tätäkin taustaa vasten voin sanoa että Inglorious Basterds toimii, pienistä virheistään huolimatta.

Kuten sanottua, elokuvan kerrontatyyli on varsin erilainen kuin mihin ollaan elokuvissa totuttu. Henkilökohtaisesti tuli muutaman kerran sellainen olo että "Eikö tämä kohtaus lopukaan vielä?", koska se tuntui ohittavan monta kohtaa josta se yleensä laitetaan poikki. Toisaalta, tällainen pitkien kohtauksien käyttäminen ja elokuvan jako selkeisiin kappaleisiin auttoi pitämään tarinan eheänä ja luomaan hahmojen välille jännitettä pelkän dialogin avulla.

Tarantinon tarinankerronta on ollut aina varsin saumatonta, niin myös nytkin: Lyhyehköt toimintakohtaukset on saatu sulautettua muun tarinan sekaan, jolloin lopputuloksena on eheä kokonaisuus, tai tässä tapauksessa pikemminkin eheä kappale. Ainut ongelma toimintakohtauksissa, varsinkin yhdessä niistä, on varsin lyhyt pituus. En odottanut minuuttien pituista laukaustenvaihtoa, mutta muutaman sekunnin pidemmät ja hieman selkeämmät toimintakohtaukset olisivat seuranneet muun elokuvan tyyliä vielä uskollisemmin.

Paskiaisten toimintakohtauksien vähyys ei ole negatiivinen asia, päinvastoin, tällä kertaa on jätetty pois oikeastaan kaikki ne tyhjät toimintakohtaukset joilla haetaan elokuviin yleensä vain näyttävyyttä. Nyt jokainen laukaustenvaihto on merkityksellinen. Elokuvasta löytyy myös sopivasti äkkiväärää ja erittäin mustaa huumoria, jolla nauraa lähes väkisin.

Kaikenkaikkiaan Kunniattomat Paskiaiset on vuoden viihdyttävin elokuva ja erinomainen taidonnäyte Quentin Tarantinolta sekä näyttelijöiltä, joista kirkkaimmin loistavat jo elokuvassa 300 rymistellyt Michael Fassbender, erinomainen Christoph Waltz sekä läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen tekevä Til Schweiger. Elokuvan kerronta on erinomaisen saumatonta, mutta oikeastaan vain kappaleiden sisällä, sillä kappalejako tuo ajoittain tunteen erillisistä lyhytelokuvista jotka liittyvät toisiinsa varsin vahvasti.

4+/5

Joyeux Noël - Päivä ilman sotaa

Ensimmäinen maailmansota, länsirintama, vuosi 1914. Joulun lähestyessä rintamalla taistelevat ranskalaiset, skotit ja saksalaiset miettivät ihmisyyttä sekä sodan mielettömyyttä. Koko tilanne kärjistyy erikoisella tavalla: Jouluaattona joukot hautaavat sotakirveensä, nousevat juoksuhaudoistaan ja hautaavat kuolleet ei-kenenkään-maalle. Joulurauhan pitkittyessä myös riski nousee, sillä jokainen upseereista tietää etteivät heidän esimiehensä aio katsoa asiaa läpi sormien. Tästä huolimatta joukot viettävät kotoisan joulun, vaihtaen lahjoja, pelaten jalkapalloa sekä nauttien vähäisiä antimia yhdessä.

Christian Carion on ohjannut aidosti vakuuttavan, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Joulupäivän rauhasta. Varsin hyvin sotimista sisältä sotaelokuva käy läpi ihmisten ajatuksia, puolin ja toisin, eikä leimaa ketään hyväksi tai pahaksi. Tarina vuorottelee jokaisen osapuolen välillä tehden jokaisesta osapuolesta katsojalle varsin läheisiä. Elokuvassa luodaankin enemmän jakoa "päähenkilöiden", eli sodan näyttämöllä olevien hahmojen sekä heidän esimiestensä välille, joten jokaisen viholliset tulevat omalta puolelta.

Henkilöhahmoissa ihastuttaa se aitous ja tietynlainen varautuneisuuden luoma karheus, jonka saa aikaan luvaton ystäviä. Kuten mainittua, saadaan hahmot tuotua lähelle katsojaa, yllättävän lähelle varsinkin jos ottaa huomioon sen seikan että tällä kertaa teatterina toimii sotanäyttämö, jossa yleensä miehistä jää lievästi etäinen tunne. Tarina seuraakin miehiä jotka haluaisivat elää rauhassa, mutta heidän on pakotettu tappamaan toisiaan.

Elokuvan ehdottomasti mielettömin hetki ei ole itse sota. Vaan se joulurauha ja sen jälkeinen aika: joulu on vietetty yhdessä rauhassa, sopuisasti, pääosin vailla yhteistä kieltä. Ja pian pitäisi palata takaisin omiin juoksuhautoihin valmiina tappamaan juuri tapaamiaan miehiä.

Erikoismaininta kolmikielisestä ääniraidasta joka on ilahduttavan kuuloinen nykyaikana.

4/5