Joyeux Noël - Päivä ilman sotaa

Ensimmäinen maailmansota, länsirintama, vuosi 1914. Joulun lähestyessä rintamalla taistelevat ranskalaiset, skotit ja saksalaiset miettivät ihmisyyttä sekä sodan mielettömyyttä. Koko tilanne kärjistyy erikoisella tavalla: Jouluaattona joukot hautaavat sotakirveensä, nousevat juoksuhaudoistaan ja hautaavat kuolleet ei-kenenkään-maalle. Joulurauhan pitkittyessä myös riski nousee, sillä jokainen upseereista tietää etteivät heidän esimiehensä aio katsoa asiaa läpi sormien. Tästä huolimatta joukot viettävät kotoisan joulun, vaihtaen lahjoja, pelaten jalkapalloa sekä nauttien vähäisiä antimia yhdessä.

Christian Carion on ohjannut aidosti vakuuttavan, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Joulupäivän rauhasta. Varsin hyvin sotimista sisältä sotaelokuva käy läpi ihmisten ajatuksia, puolin ja toisin, eikä leimaa ketään hyväksi tai pahaksi. Tarina vuorottelee jokaisen osapuolen välillä tehden jokaisesta osapuolesta katsojalle varsin läheisiä. Elokuvassa luodaankin enemmän jakoa "päähenkilöiden", eli sodan näyttämöllä olevien hahmojen sekä heidän esimiestensä välille, joten jokaisen viholliset tulevat omalta puolelta.

Henkilöhahmoissa ihastuttaa se aitous ja tietynlainen varautuneisuuden luoma karheus, jonka saa aikaan luvaton ystäviä. Kuten mainittua, saadaan hahmot tuotua lähelle katsojaa, yllättävän lähelle varsinkin jos ottaa huomioon sen seikan että tällä kertaa teatterina toimii sotanäyttämö, jossa yleensä miehistä jää lievästi etäinen tunne. Tarina seuraakin miehiä jotka haluaisivat elää rauhassa, mutta heidän on pakotettu tappamaan toisiaan.

Elokuvan ehdottomasti mielettömin hetki ei ole itse sota. Vaan se joulurauha ja sen jälkeinen aika: joulu on vietetty yhdessä rauhassa, sopuisasti, pääosin vailla yhteistä kieltä. Ja pian pitäisi palata takaisin omiin juoksuhautoihin valmiina tappamaan juuri tapaamiaan miehiä.

Erikoismaininta kolmikielisestä ääniraidasta joka on ilahduttavan kuuloinen nykyaikana.

4/5