tiistai 22. joulukuuta 2009

Moon

Sam Bell (Sam Rockwell) viettää viimeisiä viikkoja kolmen vuoden komennukseltaan Kuuhun. Miehen työnantaja, Lunar Industries, on ratkaissut maan energiantuotanto-ongelman ja Samin tehtävän on valvoa että raaka-aineen louhinta sujuu ongelmitta.

Kolmen vuoden ajan mies on ollut asemalla yksin, vailla reaaliaikaista yhteyttä maahan. Miehen ainut seuralainen on ollut kuuaseman sympaattinen tekoäly GERTY (Kevin Spacey), hyväntahtoinen tietokone joka pitää huolen kaikesta, myös kommunikaatiosta maahan.

Samin laskiessa päiviä paluuseensa rakkaimpiensa luokse, tapahtuu jotakin joka muuttaa miehen elämän lopullisesti.


Moon on yksi tämän vuoden elokuvayllättäjistä. Sinällään varsin vaatimattomalla budjetilla tehty elokuva ei ollut kassamagneetti, mutta takoi voittoa jo ennen dvd-julkaisuaan. Kaupallista menestystä tärkeämpi on kuitenkin se seikka, että elokuva näyttää yksinkertaisen olevan kaunista: elokuvan tärkein koukku on varsin yksinkertainen. En paljasta sitä, mutta koko tarina kietoutuu yhden seikan ympärille, onnistuen siinä hienosti.

Sen lisäksi että elokuva onnistuu pitämään yhden seikan varaan nojaavan tarinansa tiiviinä, on ulkoiset puitteet hoidettu erinomaisesti: kuu näyttää juuri niin lohduttoman kauniilta kuin voisi kuvitella, samaan aikaan hämmästyttäen mutta luoden vatsanpohjaa ikävästi kouristavan yksinäisyyden tunteen. Myös Samin asumus näyttää varsin realistiselta, eikä ole liian "hollywoodmainen", vaan on pikemminkin kuin suoraan NASAn insinöörien suunnittelypöydältä.

Moon on elokuvan ohjaajan Duncan Jonesin ensimmäinen kokopitkä elokuva ja heti vahva näyttö erinomaisesta osaamisesta. Yksi heikko puoli elokuvasta kuitenkin löytyy: musiikki. Elokuvan musiikin on säveltänyt harvoin epäonnnistuva Clint Mansell, joka myös nyt onnistuu ajoittain maalaamaan kauniin lohduttomia säveliä jotka vahvistavat kuvan välittävää tunnelmaa, mutta tätä tapahtuu aivan liian harvoin; ikävän usein musiikki katoaa taka-alalle, katsojan huomaamattomiin.

Lyhyesti sanottuna Moon on erinomainen debyyttielokuva Duncan Jonesilta, luvaten tulevaisuuden varalta paljon hyvää.

Loppuun knoppimaininta siitä että ohjaaja Jones harvemmin muistetaan siitä että hän on David Bowien poika.

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti