maanantai 29. kesäkuuta 2009

Iron Man

Anthony "Tony" Stark (Robert Downey Jr.) on aseteollisuudessa rahansa ansainnut pohatta, sarkastinen ja seksistinen bisneshai joka ei välitä muiden mielipiteistä saati tunteista. Aseita ja niillä rikastumista rakastava Stark on Afganistanissa esittelemässä yhtiönsä uusinta ylpeyttä kun hän ja esitystä seuranneet sotilaat joutuvat väijytyksen kohteeksi.

Starkin kaapanneet terroristit vaativat miestä valmistamaan heille tuomiopäivän aseen. Älykäs ja tekninen Stark valmistaa asetta pitkään, mutta lopputulos on aivan muuta kuin terroristit toivoivat: raskaasti aseistettu rautahaarniska jonka avulla Stark pakenee.

Yhdysvaltoihin palatessaan Stark on muuttunut mies. Aseteollisuuden mädänneisyyden ja tekopyhyyden huomannut mies tahtoo muuttaa asioita, hän tahtoo tehdä maailmasta turvallisemman paikan. Ja lopputulosta ei saavutetua myymällä aseita.


Iron Man? That's kinda catchy.

Iron Man-elokuvaa rummutettiin melko paljon, mutta kuitenkin hyvällä maulla. Elokuvan mainostaminen ja "hype" ei kääntynyt itseään vastaan, vaikka varsin usein laaja ja aggressiivinen mediamainonta näin onnistuu tekemään. Iron Man, Rautamies, on silti Suomessa varsin tuntematon hahmo. Sen takia herääkin kysymys onko Iron Man hyvä elokuva? Tähän on helppo vastata: Ei.

Iron Man on paras sarjakuvafilmatisointi koskaan. Spiderman-elokuvat ovat hyviä, kakkososa mielestäni niistä laadukkain, mutta Iron Man pyyhkii niillä pöytää. Jos Tobey Maguire istui ennen sarjakuvasankareiden valtaistuimella ylhäisessä yksinäisyydessään, muistetaan vuosi 2008 siitä että paikalle asteli Robert Downey Jr, osoitti ovelle ja kohteliaasti pyysi Tobeya poistumaan paikalta; "Son. Please. Fuck off. Before I have to punch you in the face."

Kuten ylläolevasta kieron mielikuvitukseni luomasta välikohtauksesta voitte päätellä, suurin kiitos elokuvan vetovoimasta kuuluu sen päätähdelle. Henkilökohtaisessa elämässään Robert Downey Jr on kokenut ylä- ja alamäkiä. Alkoholiin, huumeisiin ja bilettämiseen aika ajoin hartaasti keskittynyt Robert näyttää nauttivan erittäin samanhenkisen Starkin näyttelemisestä. Omista kokemuksistaan ammentava Downey Jr saa hahmoon sellaista uskottavuutta, pieniä eleitä sekä ironiaa että siihen tuskin olisi kukaan muu pystynyt.

Downey Jr'n rinnalla nähdään pirteä Gwyneth Paltrow Pepper Pottsin roolissa. Pepper ei ole, kuten luulla saattaisi, Starkin rakastaja tai tyttöystävä vaan avustaja, monessa kohtaa elokuvaa pikemminkin huolehtiva äitihahmo. Pahiksen viitan harteilleen on nostanut Jeff Bridges joka ei ole henkilökohtaisesti säväyttänyt yhdessäkään elokuvassa, lähinnä oikeasti ärsyttänyt. Iron Manissa Bridges saa rakennettua käärmemäisestä hahmostaan erittäin niljakkaan ja vihattavan, tukien täten Iron Manin nousua yleisön suosikiksi.

Ulkoasultaan Iron Man on jokaisen teknofriikin märkä uni. Tyylikkäästi tehty tietokonegrafiikka Iron Man-asusuunnitelmineen ja itse puku, tai lähinnä sen "pukeminen", ovat monestikin keskipisteenä elokuvassa. Huumoriarvoa elokuvaan tuovat Starkin sarkastisen olemuksen lisäksi myös miehen verstaasta löytyvät laitteet, näistä hauskin on myötätuntoisen oloinen palosammutinrobotti.

Ohjaaja Jon Favreau on jo paljastanut suunnitelleensa Iron Manin tarinan trilogiaksi ja lupasi että jatko-osissa katsojat yllätetään varsin aikuisella otteella, mikä lupaa hyvää. Ensimmäiset tiedot tulevasta Iron Man 2-elokuvasta, jonka on määrä ilmestyä vuonna 2010, vaikuttavat erinomaisilta. Sarjakuvan teemoja sekä tapahtumia käytetään mainiosti ja jatko-osa vaikuttaa ottavan askeleita suuntaan joita ei ole perinteisessä kiiltokuvasupersankari-elokuvissa totuttu näkemään.

Jatko-osasta kuitenkin sitten oma artikkelinsa ajan kanssa.

Arvosana: 4,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti