Entinen CIA:n ammattitappaja John Creasy (Denzel Washington) on nykypäivänä pahasti alkoholisoitunut ja menneisyyden demoneiden vaivaama elämänhaluton vanha sotaratsu. Miehen on vaikea löytää rehellistä työtä, ainut minkä mies täydellisesti taitaa on tappamisen jalo taito. Tilanne muuttuu kun Creasyn vanha kaveri Rayburn (Christopher Walken) kutsuu hänet huvilalleen Meksikoon. Meksikossa on räjähdysmäisesti lisääntynyt rikkaisiin perheisiin keskittyneet kidnappaukset. Kidnappaajien suosiossa ovat erityisesti perheiden nuoret lapset, vanhemmat ovat valmiita maksamaan mitä tahansa saadakseen lapsensa ehjänä takaisin.
Liikemies Samuel Ramosin nuori tytär Pita (erinomainen Dakota Fanning) tarvitsee suojelijaa ja Rayburnin suosituksesta Samuel palkkaa Creasyn tytön turvaksi. Alkuun Creasyn ja Pitan välinen kemia ei toimi, nuoren Pitan udellessa henkivartijansa menneisyydestä ja yksityiselämästä, miehen ollessa erittäin haluton vastaamaan. Pian parivaljakko löytää kuitenkin yhteisen mielenkiinnon kohteen: Uinnin. Creasyn opastuksella Pita kehittyy uimarina ja samalla näiden kahden välinen suhde kehittyy, muistuttaen pian isä-tytär-suhdetta ja palauttaen Creasyn halun elää.
Huolimatta näennäisen rauhallisesta arjesta, kidnappauksen uhka on jatkuvasti todellinen ja realisoituu eräämä päivänä; Ammattitaidostaan sekä huolellisuudestaan huolimatta ei Creasy pysty estämään Pitan kidnappausta. Kidnappauksen aikana Creasy tappaa kaksi korruptoitunutta poliisia mutta haavoittuu itse ja käy kuoleman porteilla.
Itseään syyttävä ja katkera henkivartija aloittaa oman henkilökohtaisen kostoretkensä Meksikon alamaailmaa vastaan. Jokainen joka oli osallinen nuoren tytön kaappaukseen tulee katumaan koskaan edes osallistuneensa nuoren tytön kidnappaukseen.
A man can be an artist in anything, food, whatever. It depends on how good he is at it. Creasy's art is death. He's about to paint his masterpiece.
Tony Scottin ohjaama re-make elokuvasta Man on Fire on ajoittain perinteinen tarina omaa tietään kulkevasta kostajasta, mutta rikkoo silti lajityypille ominaisia piirteitä: harvoin kostajaa on esitelty yhtä päättäväisenä ja armottomana. Elokuvan markkinoinnissa käytetty tag line "A Promise To Protect. A Vow To Avenge." pitää paikkansa erinomaisen hyvin.
Itselle tuli etäisesti mieleen elokuvan Léon asetelma ammattitappajan ja viattoman tytön välisestä suhteesta sekä siitä kuinka näiden ystävyys syvenee niin että pian he ovat lähes erottamattomia. Man on Fire kuitenkin "leikittelee" varsin vieraalla ajatuksella, tässä suojeltavan pikkutytön kohtalo on tavallista raadollisempi.
tö
Denzel Washington on aina ollut monipuolinen näyttelijä joten myös Creasy erittäin moniulotteinen hahmo jonka tervehtyminen elokuvan alkujaksolla luo miehestä varsin sympaattisen kuvan. Ristiriitaisen ja vaikuttavat tästä tekee se että Pitan kuoleman jälkeen mies muuttuu menneisyyden armottomaksi tappajaksi, toisaalta, kyseinen muutos on moninverroin uskottavampi kuin lajityypin elokuvissa yleensä: katsojaa ihastuttanut nuori Pita-tyttö oli ainut syy minkä takia itsetuhoinen Creasy halusi taas elää.
Elokuvan koskettavin ja säteilevin hahmo on Pita, suuri kiitos tästä kuuluu äärettömän lahjakkaalle Dakota Fanningille joka on loistanut useissa elokuvissa. Viaton mutta hieman liiankin viisas nuori tyttö kun ihastuttaa jokaista katsojaa, luoden jollakin tapaa täydellisen oikeutuksen henkivartijan erittäin julmalle kostoretkelle.
Elokuvan suurin haittapuoli on Tony Scottin liian tyylittelevä ja samaa kaavaa noudattava ohjaus. Liian moneen kohtaukseen on käytetty nopeita leikkauksia, erikoisia kuvakulmia ja värien korostuksia. Monet elokuvan kohtauksista kärsivätkin tästä ja joitakin katsojia tällainen tehosteiden ylikäyttö varmasti puuduttaa. Omasta mielestäni musiikkivideomainen ohjaustyyli sopii rehelliseen action-rymistelyyn paremmin kuin elokuvaan jonka tulisi ammentaa myös hahmojen tunteista sekä luoda hahmoista oikeasti syviä.
Man on Fire on hyvistä lähtökohdista ponnistava ja laadukkaasti tehty tarina katkeroituneen ja päättäväisen ammattitappajan velkojen maksusta, mutta kärsii liiasta kamerakikkailusta ja menettää sen takia osan särmästään.
He'll deliver more justice in a weekend than ten years of your courts and tribunals.
3,5/5
maanantai 28. joulukuuta 2009
perjantai 25. joulukuuta 2009
Iron Man 2 - traileri
Ensi vuonna ilmestyvästä Iron Man 2- elokuvasta on julkaistu varsin uskollisesti ensimmäisen osan henkeä seuraava traileri
Kuten jo trailerista näkee, on myös tämän elokuvan tarinaan otettu elementtejä eri sarjakuvista. Tosin, tämä seikka oli varsin ilmeistä jo aiemmin, selkeimmin se näkyi Mickey Rourken hahmon alkuperässä: miehen esittämä hahmo kun on kahden Iron Man-sarjakuvapahiksen risteytys.
Kuitenkin, trailerin perusteella tulossa on varsin vauhdikasta toimintaa sisältävä elokuva. Toivottavasti elokuvaan saadaan sitä samaa tunnelmaa joka aikanaan nosti Iron Manin sarjakuvaelokuvasankarien valtaistuimelle, ohi paikkaa hallussaan pitkään pitäneen Hämähäkkimies-Parkerin.
Kuten jo trailerista näkee, on myös tämän elokuvan tarinaan otettu elementtejä eri sarjakuvista. Tosin, tämä seikka oli varsin ilmeistä jo aiemmin, selkeimmin se näkyi Mickey Rourken hahmon alkuperässä: miehen esittämä hahmo kun on kahden Iron Man-sarjakuvapahiksen risteytys.
Kuitenkin, trailerin perusteella tulossa on varsin vauhdikasta toimintaa sisältävä elokuva. Toivottavasti elokuvaan saadaan sitä samaa tunnelmaa joka aikanaan nosti Iron Manin sarjakuvaelokuvasankarien valtaistuimelle, ohi paikkaa hallussaan pitkään pitäneen Hämähäkkimies-Parkerin.
tiistai 22. joulukuuta 2009
Moon
Sam Bell (Sam Rockwell) viettää viimeisiä viikkoja kolmen vuoden komennukseltaan Kuuhun. Miehen työnantaja, Lunar Industries, on ratkaissut maan energiantuotanto-ongelman ja Samin tehtävän on valvoa että raaka-aineen louhinta sujuu ongelmitta.
Kolmen vuoden ajan mies on ollut asemalla yksin, vailla reaaliaikaista yhteyttä maahan. Miehen ainut seuralainen on ollut kuuaseman sympaattinen tekoäly GERTY (Kevin Spacey), hyväntahtoinen tietokone joka pitää huolen kaikesta, myös kommunikaatiosta maahan.
Samin laskiessa päiviä paluuseensa rakkaimpiensa luokse, tapahtuu jotakin joka muuttaa miehen elämän lopullisesti.
Moon on yksi tämän vuoden elokuvayllättäjistä. Sinällään varsin vaatimattomalla budjetilla tehty elokuva ei ollut kassamagneetti, mutta takoi voittoa jo ennen dvd-julkaisuaan. Kaupallista menestystä tärkeämpi on kuitenkin se seikka, että elokuva näyttää yksinkertaisen olevan kaunista: elokuvan tärkein koukku on varsin yksinkertainen. En paljasta sitä, mutta koko tarina kietoutuu yhden seikan ympärille, onnistuen siinä hienosti.
Sen lisäksi että elokuva onnistuu pitämään yhden seikan varaan nojaavan tarinansa tiiviinä, on ulkoiset puitteet hoidettu erinomaisesti: kuu näyttää juuri niin lohduttoman kauniilta kuin voisi kuvitella, samaan aikaan hämmästyttäen mutta luoden vatsanpohjaa ikävästi kouristavan yksinäisyyden tunteen. Myös Samin asumus näyttää varsin realistiselta, eikä ole liian "hollywoodmainen", vaan on pikemminkin kuin suoraan NASAn insinöörien suunnittelypöydältä.
Moon on elokuvan ohjaajan Duncan Jonesin ensimmäinen kokopitkä elokuva ja heti vahva näyttö erinomaisesta osaamisesta. Yksi heikko puoli elokuvasta kuitenkin löytyy: musiikki. Elokuvan musiikin on säveltänyt harvoin epäonnnistuva Clint Mansell, joka myös nyt onnistuu ajoittain maalaamaan kauniin lohduttomia säveliä jotka vahvistavat kuvan välittävää tunnelmaa, mutta tätä tapahtuu aivan liian harvoin; ikävän usein musiikki katoaa taka-alalle, katsojan huomaamattomiin.
Lyhyesti sanottuna Moon on erinomainen debyyttielokuva Duncan Jonesilta, luvaten tulevaisuuden varalta paljon hyvää.
Loppuun knoppimaininta siitä että ohjaaja Jones harvemmin muistetaan siitä että hän on David Bowien poika.
4/5
Kolmen vuoden ajan mies on ollut asemalla yksin, vailla reaaliaikaista yhteyttä maahan. Miehen ainut seuralainen on ollut kuuaseman sympaattinen tekoäly GERTY (Kevin Spacey), hyväntahtoinen tietokone joka pitää huolen kaikesta, myös kommunikaatiosta maahan.
Samin laskiessa päiviä paluuseensa rakkaimpiensa luokse, tapahtuu jotakin joka muuttaa miehen elämän lopullisesti.
Moon on yksi tämän vuoden elokuvayllättäjistä. Sinällään varsin vaatimattomalla budjetilla tehty elokuva ei ollut kassamagneetti, mutta takoi voittoa jo ennen dvd-julkaisuaan. Kaupallista menestystä tärkeämpi on kuitenkin se seikka, että elokuva näyttää yksinkertaisen olevan kaunista: elokuvan tärkein koukku on varsin yksinkertainen. En paljasta sitä, mutta koko tarina kietoutuu yhden seikan ympärille, onnistuen siinä hienosti.
Sen lisäksi että elokuva onnistuu pitämään yhden seikan varaan nojaavan tarinansa tiiviinä, on ulkoiset puitteet hoidettu erinomaisesti: kuu näyttää juuri niin lohduttoman kauniilta kuin voisi kuvitella, samaan aikaan hämmästyttäen mutta luoden vatsanpohjaa ikävästi kouristavan yksinäisyyden tunteen. Myös Samin asumus näyttää varsin realistiselta, eikä ole liian "hollywoodmainen", vaan on pikemminkin kuin suoraan NASAn insinöörien suunnittelypöydältä.
Moon on elokuvan ohjaajan Duncan Jonesin ensimmäinen kokopitkä elokuva ja heti vahva näyttö erinomaisesta osaamisesta. Yksi heikko puoli elokuvasta kuitenkin löytyy: musiikki. Elokuvan musiikin on säveltänyt harvoin epäonnnistuva Clint Mansell, joka myös nyt onnistuu ajoittain maalaamaan kauniin lohduttomia säveliä jotka vahvistavat kuvan välittävää tunnelmaa, mutta tätä tapahtuu aivan liian harvoin; ikävän usein musiikki katoaa taka-alalle, katsojan huomaamattomiin.
Lyhyesti sanottuna Moon on erinomainen debyyttielokuva Duncan Jonesilta, luvaten tulevaisuuden varalta paljon hyvää.
Loppuun knoppimaininta siitä että ohjaaja Jones harvemmin muistetaan siitä että hän on David Bowien poika.
4/5
torstai 8. lokakuuta 2009
Tulossa: Predators (2010)
Nimród Antal sekä Robert Rodriguez tarttuvat puikkoihin ja tuovat vuonna 2010 valkokankaille elokuvan Predators. Elokuva on jatko-osa vuonna 2007 ilmestyneelle aivottomalle toimintapätkälle Alien vs Predator: Requiem, mutta mielenkiintoisen elokuvasta tekee sen näyttelijäkaarti, idea sekä se että Rodriguez työsti jo vuonna 1994 käsikirjoitusta elokuvalle Predator 3. Kyseinen elokuva olisi luonnollisesti ollut jatkoa "alkuperäisille" Predator-elokuville, mutta Predator 2:n saaman erittäin nuivan vastaanoton seurauksena Rodriguez hylkäsi idean. Mies onkin myöntänyt että moni kyseisen käsikirjoituksen elementeistä tullaan löytämään tästä tulevasta pätkästä.
Kuten sanottua, on juoni ja lähtökohta varsin mielenkiintoinen, joskin siitä on hyvin vähän tietoa: Kahdeksan ihmistä kaapataan Predatoreiden kotiplaneetalle, joka muistuttaa loppumatonta viidakkoa. Näiden ihmisten joukossa on mm. "Chuchillo", meksikolainen huumekartellin palkkatappaja jota näyttelee kovassa nosteessa oleva Danny Trejo. Koko joukko on varsin värikäs, joukosta löytyy muunmuassa venäläinen jätti sekä japanilainen yakuza. Varsin yllättävä kiinnity elokuvaan on Adrien "Pianisti" Brody, joka henkilökohtaisesti ei pitänyt tähdittämästään elokuvasta King Kong, tai pikemminkin sen "tyylistä", mutta on nyt palannut kuitenkin vieläkin suoraviivaisemman ja viihdyttämishaluisen toimintaelokuvan pariin.
Kuten moni huomaa, on tässä osassa selkeitä viitteitä ensimmäiseen osaan: ihmiset taistelevat tuntematonta vihollista vastaan, vain huomatakseen olevansa saaliitta julmassa pelissä. Myös elokuvan "areena" on varsin tuttu, lähes loppumatonta viidakkoa. Huhujen mukaan ensimmäisen osan tunnelmia tuodaan tähän osaan laajemminkin, mutta miten, se jää nähtäväksi.
Loppuun ehkä mielenkiintoisin uutinen aiheesta. Kuten huomaatte, on elokuvan sneak peek varsin kattava. Ja, se mielenkiintoisin osuus tulee lopussa. Jos mies on mukana elokuvassa muutenkin kuin flashbackeissa, on näillä avaruuden pikkumörökölleillä varmasti V-käyrä jälleen kerran erittäin korkealla.
Kuten sanottua, on juoni ja lähtökohta varsin mielenkiintoinen, joskin siitä on hyvin vähän tietoa: Kahdeksan ihmistä kaapataan Predatoreiden kotiplaneetalle, joka muistuttaa loppumatonta viidakkoa. Näiden ihmisten joukossa on mm. "Chuchillo", meksikolainen huumekartellin palkkatappaja jota näyttelee kovassa nosteessa oleva Danny Trejo. Koko joukko on varsin värikäs, joukosta löytyy muunmuassa venäläinen jätti sekä japanilainen yakuza. Varsin yllättävä kiinnity elokuvaan on Adrien "Pianisti" Brody, joka henkilökohtaisesti ei pitänyt tähdittämästään elokuvasta King Kong, tai pikemminkin sen "tyylistä", mutta on nyt palannut kuitenkin vieläkin suoraviivaisemman ja viihdyttämishaluisen toimintaelokuvan pariin.
Kuten moni huomaa, on tässä osassa selkeitä viitteitä ensimmäiseen osaan: ihmiset taistelevat tuntematonta vihollista vastaan, vain huomatakseen olevansa saaliitta julmassa pelissä. Myös elokuvan "areena" on varsin tuttu, lähes loppumatonta viidakkoa. Huhujen mukaan ensimmäisen osan tunnelmia tuodaan tähän osaan laajemminkin, mutta miten, se jää nähtäväksi.
Loppuun ehkä mielenkiintoisin uutinen aiheesta. Kuten huomaatte, on elokuvan sneak peek varsin kattava. Ja, se mielenkiintoisin osuus tulee lopussa. Jos mies on mukana elokuvassa muutenkin kuin flashbackeissa, on näillä avaruuden pikkumörökölleillä varmasti V-käyrä jälleen kerran erittäin korkealla.
torstai 24. syyskuuta 2009
Brad Pitt Sherlock Holmes-elokuvan jatko-osaan?
Warner Bros. on jo ilmoittanut, kolme kuukautta ennen ensimmäisen Sherlock Holmes-elokuvan ensi-iltaa, kiinnittäneensä tulevan elokuvan jatko-osaan monta ensimmäisen osan parissa työskennellyttä henkilö. Varmoja kiinnityksiä ovat ensimmäisen osan käsikirjoittaneet Kieran ja Michele Mulroney. Henkilökohtaisesti en näe mitään syytä miksi tältä listalta puuttuisivat elokuvan päätähdet Robert Downey Jr, Jude Law sekä elokuvan ohjannut Guy Ritchie.
Varsainen iso uutinen on kuitenkin se että jatko-osaan huhuillaan Brad Pittiä, joka tultaisiin näkemään Sherlock Holmesin arkkivihollisena, Professori Moriartyna. Jos "lähes varma" tieto pitää paikkaansa, on tulevassa jatko-osassa hurjan kova casting, sisältäen kaksi erittäin lahjakasta ja hurjassa suosiossa paistattelevaa miesnäyttelijää jotka näyttävät tekevänsä loistavia suorituksia toisensa perään.
Itse odotan sekä ensimmäistä että osaa todella suurella mielenkiinnolla. Tulevaisuudessa saadaankin nähdä kuinka monta osaa elokuvasarjassa tullaan näkemään, sillä Professori Moriarty on, kuten sanottua, Holmesin arkkivihollinen enkä usko että tuotantoyhtiö kertoo näiden kahden miehen välistä kamppailua yhdessä elokuvassa.
Varsainen iso uutinen on kuitenkin se että jatko-osaan huhuillaan Brad Pittiä, joka tultaisiin näkemään Sherlock Holmesin arkkivihollisena, Professori Moriartyna. Jos "lähes varma" tieto pitää paikkaansa, on tulevassa jatko-osassa hurjan kova casting, sisältäen kaksi erittäin lahjakasta ja hurjassa suosiossa paistattelevaa miesnäyttelijää jotka näyttävät tekevänsä loistavia suorituksia toisensa perään.
Itse odotan sekä ensimmäistä että osaa todella suurella mielenkiinnolla. Tulevaisuudessa saadaankin nähdä kuinka monta osaa elokuvasarjassa tullaan näkemään, sillä Professori Moriarty on, kuten sanottua, Holmesin arkkivihollinen enkä usko että tuotantoyhtiö kertoo näiden kahden miehen välistä kamppailua yhdessä elokuvassa.
torstai 17. syyskuuta 2009
Inglourious Basterds - Kunniattomat Paskiaiset
Ltn. Aldo Raine (Brad Pitt) johtaa pientä, pääosin amerikanjuutalaisista koostuvaa ryhmää jolla on vain yksi tehtävä: Kylvää pelkoa ja kauhua saksalaissotilaiden riveihin. Ja tähän asti miehet ovat onnistuneet tehtävässään varsin erinomaisesti.
Samaan aikaan kun Paskiaiset sananmukaisesti skalpeeraavat natsisotilaita, suunnittelee Goebbels seuraavan suuresta natsisotilaasta kertovan elokuvan ensi-iltaa. Elokuvan päähenkilö (sekä pääosan näyttelijä) Fredrick Zoller (Daniel Brühl) on iskenyt silmänsä nuoreen ranskalaistyttöön (Mélanie Laurent), joka omistaa vaatimattoman elokuvateatterin. Zollerin pyynnöstä siirtää Goebbels elokuvan ensi-illan kyseiseen teatteriin.
Koska koko Saksan ylin johto on ottamassa osaa elokuvan ensi-iltaan, saavat Paskiaiset koko uransa tärkeimmän tehtävän: kuokkia kyseisessä ensi-illassa.
Quentin Tarantinon ohjaama Inglourious Basterds on erittäin viihdyttävä elokuva. Lähes musikaalimainen rakenne aiheuttaa alkuunsa hieman vieroitusoireita niille jotka eivät ole miehen tyyliin tottuneet. Allekirjoittanut on yksi näistä, joka on nähnyt QT:n elokuvista vain ne "parhaat" ja pitää yhä miestä yhtenä yliarvostetuimmista elokuvantekijöistä kautta aikain. Kuitenkin, tätäkin taustaa vasten voin sanoa että Inglorious Basterds toimii, pienistä virheistään huolimatta.
Kuten sanottua, elokuvan kerrontatyyli on varsin erilainen kuin mihin ollaan elokuvissa totuttu. Henkilökohtaisesti tuli muutaman kerran sellainen olo että "Eikö tämä kohtaus lopukaan vielä?", koska se tuntui ohittavan monta kohtaa josta se yleensä laitetaan poikki. Toisaalta, tällainen pitkien kohtauksien käyttäminen ja elokuvan jako selkeisiin kappaleisiin auttoi pitämään tarinan eheänä ja luomaan hahmojen välille jännitettä pelkän dialogin avulla.
Tarantinon tarinankerronta on ollut aina varsin saumatonta, niin myös nytkin: Lyhyehköt toimintakohtaukset on saatu sulautettua muun tarinan sekaan, jolloin lopputuloksena on eheä kokonaisuus, tai tässä tapauksessa pikemminkin eheä kappale. Ainut ongelma toimintakohtauksissa, varsinkin yhdessä niistä, on varsin lyhyt pituus. En odottanut minuuttien pituista laukaustenvaihtoa, mutta muutaman sekunnin pidemmät ja hieman selkeämmät toimintakohtaukset olisivat seuranneet muun elokuvan tyyliä vielä uskollisemmin.
Paskiaisten toimintakohtauksien vähyys ei ole negatiivinen asia, päinvastoin, tällä kertaa on jätetty pois oikeastaan kaikki ne tyhjät toimintakohtaukset joilla haetaan elokuviin yleensä vain näyttävyyttä. Nyt jokainen laukaustenvaihto on merkityksellinen. Elokuvasta löytyy myös sopivasti äkkiväärää ja erittäin mustaa huumoria, jolla nauraa lähes väkisin.
Kaikenkaikkiaan Kunniattomat Paskiaiset on vuoden viihdyttävin elokuva ja erinomainen taidonnäyte Quentin Tarantinolta sekä näyttelijöiltä, joista kirkkaimmin loistavat jo elokuvassa 300 rymistellyt Michael Fassbender, erinomainen Christoph Waltz sekä läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen tekevä Til Schweiger. Elokuvan kerronta on erinomaisen saumatonta, mutta oikeastaan vain kappaleiden sisällä, sillä kappalejako tuo ajoittain tunteen erillisistä lyhytelokuvista jotka liittyvät toisiinsa varsin vahvasti.
4+/5
Samaan aikaan kun Paskiaiset sananmukaisesti skalpeeraavat natsisotilaita, suunnittelee Goebbels seuraavan suuresta natsisotilaasta kertovan elokuvan ensi-iltaa. Elokuvan päähenkilö (sekä pääosan näyttelijä) Fredrick Zoller (Daniel Brühl) on iskenyt silmänsä nuoreen ranskalaistyttöön (Mélanie Laurent), joka omistaa vaatimattoman elokuvateatterin. Zollerin pyynnöstä siirtää Goebbels elokuvan ensi-illan kyseiseen teatteriin.
Koska koko Saksan ylin johto on ottamassa osaa elokuvan ensi-iltaan, saavat Paskiaiset koko uransa tärkeimmän tehtävän: kuokkia kyseisessä ensi-illassa.
Quentin Tarantinon ohjaama Inglourious Basterds on erittäin viihdyttävä elokuva. Lähes musikaalimainen rakenne aiheuttaa alkuunsa hieman vieroitusoireita niille jotka eivät ole miehen tyyliin tottuneet. Allekirjoittanut on yksi näistä, joka on nähnyt QT:n elokuvista vain ne "parhaat" ja pitää yhä miestä yhtenä yliarvostetuimmista elokuvantekijöistä kautta aikain. Kuitenkin, tätäkin taustaa vasten voin sanoa että Inglorious Basterds toimii, pienistä virheistään huolimatta.
Kuten sanottua, elokuvan kerrontatyyli on varsin erilainen kuin mihin ollaan elokuvissa totuttu. Henkilökohtaisesti tuli muutaman kerran sellainen olo että "Eikö tämä kohtaus lopukaan vielä?", koska se tuntui ohittavan monta kohtaa josta se yleensä laitetaan poikki. Toisaalta, tällainen pitkien kohtauksien käyttäminen ja elokuvan jako selkeisiin kappaleisiin auttoi pitämään tarinan eheänä ja luomaan hahmojen välille jännitettä pelkän dialogin avulla.
Tarantinon tarinankerronta on ollut aina varsin saumatonta, niin myös nytkin: Lyhyehköt toimintakohtaukset on saatu sulautettua muun tarinan sekaan, jolloin lopputuloksena on eheä kokonaisuus, tai tässä tapauksessa pikemminkin eheä kappale. Ainut ongelma toimintakohtauksissa, varsinkin yhdessä niistä, on varsin lyhyt pituus. En odottanut minuuttien pituista laukaustenvaihtoa, mutta muutaman sekunnin pidemmät ja hieman selkeämmät toimintakohtaukset olisivat seuranneet muun elokuvan tyyliä vielä uskollisemmin.
Paskiaisten toimintakohtauksien vähyys ei ole negatiivinen asia, päinvastoin, tällä kertaa on jätetty pois oikeastaan kaikki ne tyhjät toimintakohtaukset joilla haetaan elokuviin yleensä vain näyttävyyttä. Nyt jokainen laukaustenvaihto on merkityksellinen. Elokuvasta löytyy myös sopivasti äkkiväärää ja erittäin mustaa huumoria, jolla nauraa lähes väkisin.
Kaikenkaikkiaan Kunniattomat Paskiaiset on vuoden viihdyttävin elokuva ja erinomainen taidonnäyte Quentin Tarantinolta sekä näyttelijöiltä, joista kirkkaimmin loistavat jo elokuvassa 300 rymistellyt Michael Fassbender, erinomainen Christoph Waltz sekä läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen tekevä Til Schweiger. Elokuvan kerronta on erinomaisen saumatonta, mutta oikeastaan vain kappaleiden sisällä, sillä kappalejako tuo ajoittain tunteen erillisistä lyhytelokuvista jotka liittyvät toisiinsa varsin vahvasti.
4+/5
Joyeux Noël - Päivä ilman sotaa
Ensimmäinen maailmansota, länsirintama, vuosi 1914. Joulun lähestyessä rintamalla taistelevat ranskalaiset, skotit ja saksalaiset miettivät ihmisyyttä sekä sodan mielettömyyttä. Koko tilanne kärjistyy erikoisella tavalla: Jouluaattona joukot hautaavat sotakirveensä, nousevat juoksuhaudoistaan ja hautaavat kuolleet ei-kenenkään-maalle. Joulurauhan pitkittyessä myös riski nousee, sillä jokainen upseereista tietää etteivät heidän esimiehensä aio katsoa asiaa läpi sormien. Tästä huolimatta joukot viettävät kotoisan joulun, vaihtaen lahjoja, pelaten jalkapalloa sekä nauttien vähäisiä antimia yhdessä.
Christian Carion on ohjannut aidosti vakuuttavan, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Joulupäivän rauhasta. Varsin hyvin sotimista sisältä sotaelokuva käy läpi ihmisten ajatuksia, puolin ja toisin, eikä leimaa ketään hyväksi tai pahaksi. Tarina vuorottelee jokaisen osapuolen välillä tehden jokaisesta osapuolesta katsojalle varsin läheisiä. Elokuvassa luodaankin enemmän jakoa "päähenkilöiden", eli sodan näyttämöllä olevien hahmojen sekä heidän esimiestensä välille, joten jokaisen viholliset tulevat omalta puolelta.
Henkilöhahmoissa ihastuttaa se aitous ja tietynlainen varautuneisuuden luoma karheus, jonka saa aikaan luvaton ystäviä. Kuten mainittua, saadaan hahmot tuotua lähelle katsojaa, yllättävän lähelle varsinkin jos ottaa huomioon sen seikan että tällä kertaa teatterina toimii sotanäyttämö, jossa yleensä miehistä jää lievästi etäinen tunne. Tarina seuraakin miehiä jotka haluaisivat elää rauhassa, mutta heidän on pakotettu tappamaan toisiaan.
Elokuvan ehdottomasti mielettömin hetki ei ole itse sota. Vaan se joulurauha ja sen jälkeinen aika: joulu on vietetty yhdessä rauhassa, sopuisasti, pääosin vailla yhteistä kieltä. Ja pian pitäisi palata takaisin omiin juoksuhautoihin valmiina tappamaan juuri tapaamiaan miehiä.
Erikoismaininta kolmikielisestä ääniraidasta joka on ilahduttavan kuuloinen nykyaikana.
4/5
Christian Carion on ohjannut aidosti vakuuttavan, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Joulupäivän rauhasta. Varsin hyvin sotimista sisältä sotaelokuva käy läpi ihmisten ajatuksia, puolin ja toisin, eikä leimaa ketään hyväksi tai pahaksi. Tarina vuorottelee jokaisen osapuolen välillä tehden jokaisesta osapuolesta katsojalle varsin läheisiä. Elokuvassa luodaankin enemmän jakoa "päähenkilöiden", eli sodan näyttämöllä olevien hahmojen sekä heidän esimiestensä välille, joten jokaisen viholliset tulevat omalta puolelta.
Henkilöhahmoissa ihastuttaa se aitous ja tietynlainen varautuneisuuden luoma karheus, jonka saa aikaan luvaton ystäviä. Kuten mainittua, saadaan hahmot tuotua lähelle katsojaa, yllättävän lähelle varsinkin jos ottaa huomioon sen seikan että tällä kertaa teatterina toimii sotanäyttämö, jossa yleensä miehistä jää lievästi etäinen tunne. Tarina seuraakin miehiä jotka haluaisivat elää rauhassa, mutta heidän on pakotettu tappamaan toisiaan.
Elokuvan ehdottomasti mielettömin hetki ei ole itse sota. Vaan se joulurauha ja sen jälkeinen aika: joulu on vietetty yhdessä rauhassa, sopuisasti, pääosin vailla yhteistä kieltä. Ja pian pitäisi palata takaisin omiin juoksuhautoihin valmiina tappamaan juuri tapaamiaan miehiä.
Erikoismaininta kolmikielisestä ääniraidasta joka on ilahduttavan kuuloinen nykyaikana.
4/5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
