keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Yleisiä mietteitä elokuvista ja uskonnosta.

Jokin aika sitten tapahtunut tapaaminen skeptikko James Randin (sekä myöhemmin käyty keskustelu miehen avustajan) kanssa oikeastaan kirvoittivat mieleeni uskonnon merkityksen meille ei-uskovaisille. Henkilökohtaisesti en usko Jumalaan, ainakaan sellaisena kuin ns hattarauskovaiset tahtovat asian meille esittää. Olenko kiinnostunut Raamatusta? Kyllä, on a professional level, voisi sanoa, eli jollakin tapaa teoriana sekä sen vaikutuksesta ihmisiin ja elämään. Luvassa on sitten spoilereita, joten jättäkää lukematta jos ette tahdo kuulla pieniä paljastuksia eri elokuvista.

Tosiaan, tästä sitten tuli mieleeni se että monet nykypäivän kulttielokuvista käsittelevät melko vahvasti uskontoon liittyviä asioita. Käydäänpä läpi muutamia esimerkkejä:

Ensimmäisenä ja ehkä tavallaan tunnetuimpana "arkkityyppinä" on Clint Eastwoodin suurelle yleisölle tutuksi tekemät nimettömät kostajat. Vaikka hahmoissa ei ollut ensimmäisten elokuvien (Leonen Dollari-trilogia) aikaan mitään yliluonnollisia elementtejä mukana, on näidenkin elokuvien päähenkilön alkuperään kiinnitettävä huomiota myöhempien tuotosten varjossa: Elokuvat High Plains Drifter sekä Pale Rider kun toivat mukanaan vahvan uskonnollisen tekijän, käydään tässä nopeasti läpi ne seikat:

High Plains Drifter

Nimetön ja koko kylälle tuntematon kostaja, jonka uskotaan olevan julmasti tapetun sheriffin reinkarnaatio, saapuu kylään tasaamaan tilejä. Monet voisivat niputtaa elokuvan vielä "yliluonnolliseksi" länkkäriksi, mutta muutama huomio kannattaa tehdä: elokuvan sankari, Eastwood, ei ole perinteinen hyvä sankari: vaikka miehen perimmäisin motiivi on rangaista sheriffin tappaneita kolmea miestä, siinä sivussa hän rankaisee myös puolustamiaan kaupunkilaisia, oletettavasti siitä hyvästä että he katsoivat sivusta kun sheriffi tapettiin. En Raamattua tunne läpikotaisin, tai edes "hyvin", mutta kuitenkin jonkun verran sen opetuksista tiedän ja ymmärtääkseni myös Jumala päätti ajoittain rangaista ihmiskuntaa, ei pelkästään näiden teoista, vaan tekemättömyydestä. Tällä kertaa Jumalan rankaisun välikappaleena toimii salaperäinen muukalainen ja syynä rangaistukseen, esimerkiksi kaupungin maalaamiseen punaiseksi sekä sen uudelleennimäiseen Helvetiksi, on syynä ihmisten piittaamattomuus ja välinpitämättömyys, vaikka siihen olikin syynä pelko. All that is necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing.

Pale Rider

Näistä kahdesta elokuvasta selvästi uskonnollissävytteisempi, eikä edes yritä peitellä sitä. Jo pelkkä elokuvan "tagline" kertoo tarpeeksi: And Hell followed with him. Itse elokuvassa uskonnolliset viittaukset alkavat lähes ensiminuuteilla: Clint Eastwoodin hahmo on juuri pelastanut köyhän kullankaivajan selkäsaunalta läheisessä kylässä ja pelastettu mies päättää tuoda pelastajansa syömään vaatimattomaan asuinsijaansa. Juuri ennen kuin Eastwoodin hahmo saapuu kullankaivajien leiriin, nuori tyttö (Sydney Penny) nähdään lukemassa Raamattua ääneen. Tyttö lukee Raamatun Ilmestyskirjaa, ja päästyään kohtaan jossa kuvataan Kuolemaa (Ilmestyskirja 6:8) sanoin "Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan", näkee tyttö ikkunasta Eastwoodin hahmon, ratsastamassa hallavalla hevosella.

Koska nuoren tytön isä sattui olemaan Eastwoodin pelastama kullankaivaja, päätyvät kaikki kolme (sekä loput kullankaivan perheestä) saman ruokapöydän ääreen. Ruokailun ohessa heille paljastuu erikoinen seikka miehestä: miehen tullessa pöytään ilman kaulan peittävää takkiaan, paljastuu että Eastwoodin hahmolla on kaulassaan liperit. Myöhemmin elokuvassa tulee jälleen kerraan esille paluu kuolleista: miehen kohdatessa kaupunkia rautaisessa ottessaan pitävä Coy LaHood, tunnistaa tämä Eastwoodin esittämän Saarnaajan ja toteaa että tämän pitäisi olla kuollut.

Edellämainitut seikat eivät ole ainoita viittauksia raamattuun, sillä Clint Eastwoodin esittämä Saarnaaja, Preacher, esitetään läpi elokuvan jonkinlaisena yliluonnollisena ja mystisenä hahmona, Jumalan lähettämänä Ratsumiehenä jonka ainut tehtävä on kostaa sorrettujen puolesta, kuten Jumala on opettanut (Roomalaiskirjeet 12: 19-21).

Noh, se lännenelokuvista. Ellei tekstinkirjoituksen aikana nouse esiin muita seikkoja, siirrytään eteenpäin. Uudemmista elokuvista tunnetuimmat uskontoa käsittelevät elokuvat ovat varmasti Boondock Saints sekä tämän jatko-osa (Boondock Saints II: All Saints Day). Näistä kahdesta keskityn vain ensimmäiseen osaan, sillä jatko-osa ei tuo juuri mitään uutta uskonnollisuuteen. Ja on elokuvana, to be honest, erittäin heikko verrattuna ensimmäiseen osaan:

Tarinan uskonnolliset vivahteen alkavat heti alun kohtauksesta jossa elokuvan pääosassa olevia veljeksä, Connor ja Murphy MacManusia, kuvataan istumassa kirkon penkeillä. Miesten rukoillessa tulee mukaan lyhyt voiceover (se hieno kikka jolloin joku "ulkopuolinen" puhuu päälle, eli kertojaääni omalla tavallaan) joka luo pohjan elokuvan läpijatkuvalle ja kantavalle teemalle:

And when I vest my flashing sword and my hand takes hold in judgement I will take vengeance upon mine enemies And I will repay those who hase me O Lord, raise me to Thy right hand And count me amoung Thy saints.

Tässäkin on käytetty inspiraationa Raamattua, sillä kyseisen "rukouksen" ensimmäinen osa on suora mukaelma Viidennen Mooseksen kirjan kohdasta 32:41 (ja mielestäni jälleen kerran omanlainen tulkinta edellämainitusita Roomalaiskirjeistä). Myöhemmin elokuvassa kuullaan myös ote Ensimmäisestaä Mooseksen kirjasta, Whosoever shed man's blood, by man shall his blood be shed, for in the image of God, made He man., joka omalla tavallaan sotii vastaan Roomalaiskirjeiden opetusta, ellei jälleen kerran muisteta että tässäkin elokuvassa kostajat ovat Jumalan lähettiläitä, ainakin omasta mielestään. Elokuvan tapahtumia hurjemmin spoilaamatta, voidaan mainita että elokuva kertoo yllämainituista veljeksistä jotka päättävät kostaa, eivät tietyille henkilöille, vaan jokaiselle joka rikkoo Jumalan (...heidän) sääntöjään ja nostavat itsensä Jumalan lähettiläiksi, ihmiskunnan väärintekijöiden vitsaukseksi, joka käy ilmi elokuva loppupuolella kuultavasta puheesta. Triviatietona voitaneen mainita se että veljekset asettavat jokaisen ruumiin silmille kolikot, jotta tämä voi maksaa Kharonille, Tuonelan lautturille, matkastaan yli Akheron-joen.

Näiden ilmiselvien esimerkkien lisäksi monesta elokuvasta löytyy melko huomaamattomia viittauksia Raamattuun sekä henkilöitä joiden esikuvana on jokin Raamatun henkilöistä. Yksi tällainen on Elokuvissa Matrix Reloaded ja Matrix Revolutions nähtävä Seraph (Collin Chou) (Raamatun Serafit olivat enkeleistä korkea-arvoisimpia), jota Merovingi kutsuu siivettömäksi enkeliksi sekä tervehtii tätä sanoilla "The Prodigal Child returns!", viitaten Raamatun Tuhlaajapoikaan.

Ilmiselvien viittausten latomisen sekä näiden "selittämisen" jälkeen voisin vihdoin mainita sen pointin koko postauksessa: Itselleni tuli hienoisena yllätyksenä kuinka paljon uskonto onkaan läsnä elokuvissa. Tietysti, monessa suuren luokan Hollywood-elokuvasa jaksetaan mainita Jumala sekä viitata häneen Yhdysvaltainen suojelijana, mutta itse tahdoin tuoda esille muutamat hieman erilaiset, ehkä jopa huomaamattomat, yksityiskohdat. Mielenkiintoinen puoli on tietysti myöskin se miten usein "oikeassa elämässä" nuorison ja nuorten aikuisten suhtautuminen uskontoon on varsin nuiva, mutta elokuvissa uskontoon liittyvistä asioista on tehty äärimmäisen cooleja ja hienoja, sekä yleisö myös pitää niitä cooleina.

Eli summa summarum (ja pakotettu lopetus tälle tekstille): Minkä takia uskonto on, kuten sanoinkin, "oikeassa elämässä" niin muoditon, mutta äärimmäisen hienoa ja coolia elokuvissa? Ja jos joku ehtii huutamaan että "koska se ei ole niin vahvasti esillä", niin kannattaa katsastaa edellä mainittu Boondock Saints.

Semmosta tänään!

PS. Oli ehkä ensimmäinen elokuviin liittyvä posti joka ei liittynyt johonkin tiettyyn leffaan.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Leffaraati 21.05.2010:

Muroradiossa on joka perjantai, kello 23:00, Leffaraati-niminen ohjelma pyörimässä. Käykää kuuntelemassa, tässä alla siis ohjelman sisältö.

Ohjelmassa käydään läpi viikottain yksi leffa, joka sitten näin perjantaina arvostellaan. Myös yhteen ennakkopätkään otetaan vilkaisu.


Napoleon Dynamite

Napoleon Dynamite seuraa surkuhupaisan hauskaa tarinaa päähenkilönsä, Napoleonin, elämästä. Jon Hederin mainiosti esittämä henkilö soutaa läpi arkielämästä tuttujen nolojen ja arkojen tilanteiden, rinnallaan Pedro (Efren Ramirez), miehen ainut oikea ystävä.

Matkan varrelle osuu koulun tanssiaset, puheenjohtajakilpa, maastopyörän testausta sekä laaman syöttämistä, joista jokainen sujuu nörtille tyypilliseen tapaan.


IMDB: http://www.imdb.com/title/tt0374900/
RottenTomatoes: http://www.rottentomatoes.com/m/napoleon_dynamite/
Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=96DKZrrSbuw

The Expendables

Vuoden paras treffileffa. Jopa Muro saa viemällä naisen katsomaan tätä. Pääosissa vahvoista draamatulkinnoistaan kuuluisat surusilmät: Stallone, Statham, Lee, Lundgren, Willis, Schwarzenegger.

IMDB: http://www.imdb.com/title/tt1320253/
Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=F5kA-Jfnw0s
Traileri (HD): http://www.youtube.com/watch?v=C6RU5y2fU6s&feature=fvw

maanantai 28. joulukuuta 2009

Man on Fire - Koston liekki

Entinen CIA:n ammattitappaja John Creasy (Denzel Washington) on nykypäivänä pahasti alkoholisoitunut ja menneisyyden demoneiden vaivaama elämänhaluton vanha sotaratsu. Miehen on vaikea löytää rehellistä työtä, ainut minkä mies täydellisesti taitaa on tappamisen jalo taito. Tilanne muuttuu kun Creasyn vanha kaveri Rayburn (Christopher Walken) kutsuu hänet huvilalleen Meksikoon. Meksikossa on räjähdysmäisesti lisääntynyt rikkaisiin perheisiin keskittyneet kidnappaukset. Kidnappaajien suosiossa ovat erityisesti perheiden nuoret lapset, vanhemmat ovat valmiita maksamaan mitä tahansa saadakseen lapsensa ehjänä takaisin.

Liikemies Samuel Ramosin nuori tytär Pita (erinomainen Dakota Fanning) tarvitsee suojelijaa ja Rayburnin suosituksesta Samuel palkkaa Creasyn tytön turvaksi. Alkuun Creasyn ja Pitan välinen kemia ei toimi, nuoren Pitan udellessa henkivartijansa menneisyydestä ja yksityiselämästä, miehen ollessa erittäin haluton vastaamaan. Pian parivaljakko löytää kuitenkin yhteisen mielenkiinnon kohteen: Uinnin. Creasyn opastuksella Pita kehittyy uimarina ja samalla näiden kahden välinen suhde kehittyy, muistuttaen pian isä-tytär-suhdetta ja palauttaen Creasyn halun elää.

Huolimatta näennäisen rauhallisesta arjesta, kidnappauksen uhka on jatkuvasti todellinen ja realisoituu eräämä päivänä; Ammattitaidostaan sekä huolellisuudestaan huolimatta ei Creasy pysty estämään Pitan kidnappausta. Kidnappauksen aikana Creasy tappaa kaksi korruptoitunutta poliisia mutta haavoittuu itse ja käy kuoleman porteilla.

Itseään syyttävä ja katkera henkivartija aloittaa oman henkilökohtaisen kostoretkensä Meksikon alamaailmaa vastaan. Jokainen joka oli osallinen nuoren tytön kaappaukseen tulee katumaan koskaan edes osallistuneensa nuoren tytön kidnappaukseen.

A man can be an artist in anything, food, whatever. It depends on how good he is at it. Creasy's art is death. He's about to paint his masterpiece.



Tony Scottin ohjaama re-make elokuvasta Man on Fire on ajoittain perinteinen tarina omaa tietään kulkevasta kostajasta, mutta rikkoo silti lajityypille ominaisia piirteitä: harvoin kostajaa on esitelty yhtä päättäväisenä ja armottomana. Elokuvan markkinoinnissa käytetty tag line "A Promise To Protect. A Vow To Avenge." pitää paikkansa erinomaisen hyvin.

Itselle tuli etäisesti mieleen elokuvan Léon asetelma ammattitappajan ja viattoman tytön välisestä suhteesta sekä siitä kuinka näiden ystävyys syvenee niin että pian he ovat lähes erottamattomia. Man on Fire kuitenkin "leikittelee" varsin vieraalla ajatuksella, tässä suojeltavan pikkutytön kohtalo on tavallista raadollisempi.

Denzel Washington on aina ollut monipuolinen näyttelijä joten myös Creasy erittäin moniulotteinen hahmo jonka tervehtyminen elokuvan alkujaksolla luo miehestä varsin sympaattisen kuvan. Ristiriitaisen ja vaikuttavat tästä tekee se että Pitan kuoleman jälkeen mies muuttuu menneisyyden armottomaksi tappajaksi, toisaalta, kyseinen muutos on moninverroin uskottavampi kuin lajityypin elokuvissa yleensä: katsojaa ihastuttanut nuori Pita-tyttö oli ainut syy minkä takia itsetuhoinen Creasy halusi taas elää.

Elokuvan koskettavin ja säteilevin hahmo on Pita, suuri kiitos tästä kuuluu äärettömän lahjakkaalle Dakota Fanningille joka on loistanut useissa elokuvissa. Viaton mutta hieman liiankin viisas nuori tyttö kun ihastuttaa jokaista katsojaa, luoden jollakin tapaa täydellisen oikeutuksen henkivartijan erittäin julmalle kostoretkelle.

Elokuvan suurin haittapuoli on Tony Scottin liian tyylittelevä ja samaa kaavaa noudattava ohjaus. Liian moneen kohtaukseen on käytetty nopeita leikkauksia, erikoisia kuvakulmia ja värien korostuksia. Monet elokuvan kohtauksista kärsivätkin tästä ja joitakin katsojia tällainen tehosteiden ylikäyttö varmasti puuduttaa. Omasta mielestäni musiikkivideomainen ohjaustyyli sopii rehelliseen action-rymistelyyn paremmin kuin elokuvaan jonka tulisi ammentaa myös hahmojen tunteista sekä luoda hahmoista oikeasti syviä.

Man on Fire on hyvistä lähtökohdista ponnistava ja laadukkaasti tehty tarina katkeroituneen ja päättäväisen ammattitappajan velkojen maksusta, mutta kärsii liiasta kamerakikkailusta ja menettää sen takia osan särmästään.

He'll deliver more justice in a weekend than ten years of your courts and tribunals.

3,5/5

perjantai 25. joulukuuta 2009

Iron Man 2 - traileri

Ensi vuonna ilmestyvästä Iron Man 2- elokuvasta on julkaistu varsin uskollisesti ensimmäisen osan henkeä seuraava traileri

Kuten jo trailerista näkee, on myös tämän elokuvan tarinaan otettu elementtejä eri sarjakuvista. Tosin, tämä seikka oli varsin ilmeistä jo aiemmin, selkeimmin se näkyi Mickey Rourken hahmon alkuperässä: miehen esittämä hahmo kun on kahden Iron Man-sarjakuvapahiksen risteytys.

Kuitenkin, trailerin perusteella tulossa on varsin vauhdikasta toimintaa sisältävä elokuva. Toivottavasti elokuvaan saadaan sitä samaa tunnelmaa joka aikanaan nosti Iron Manin sarjakuvaelokuvasankarien valtaistuimelle, ohi paikkaa hallussaan pitkään pitäneen Hämähäkkimies-Parkerin.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Moon

Sam Bell (Sam Rockwell) viettää viimeisiä viikkoja kolmen vuoden komennukseltaan Kuuhun. Miehen työnantaja, Lunar Industries, on ratkaissut maan energiantuotanto-ongelman ja Samin tehtävän on valvoa että raaka-aineen louhinta sujuu ongelmitta.

Kolmen vuoden ajan mies on ollut asemalla yksin, vailla reaaliaikaista yhteyttä maahan. Miehen ainut seuralainen on ollut kuuaseman sympaattinen tekoäly GERTY (Kevin Spacey), hyväntahtoinen tietokone joka pitää huolen kaikesta, myös kommunikaatiosta maahan.

Samin laskiessa päiviä paluuseensa rakkaimpiensa luokse, tapahtuu jotakin joka muuttaa miehen elämän lopullisesti.


Moon on yksi tämän vuoden elokuvayllättäjistä. Sinällään varsin vaatimattomalla budjetilla tehty elokuva ei ollut kassamagneetti, mutta takoi voittoa jo ennen dvd-julkaisuaan. Kaupallista menestystä tärkeämpi on kuitenkin se seikka, että elokuva näyttää yksinkertaisen olevan kaunista: elokuvan tärkein koukku on varsin yksinkertainen. En paljasta sitä, mutta koko tarina kietoutuu yhden seikan ympärille, onnistuen siinä hienosti.

Sen lisäksi että elokuva onnistuu pitämään yhden seikan varaan nojaavan tarinansa tiiviinä, on ulkoiset puitteet hoidettu erinomaisesti: kuu näyttää juuri niin lohduttoman kauniilta kuin voisi kuvitella, samaan aikaan hämmästyttäen mutta luoden vatsanpohjaa ikävästi kouristavan yksinäisyyden tunteen. Myös Samin asumus näyttää varsin realistiselta, eikä ole liian "hollywoodmainen", vaan on pikemminkin kuin suoraan NASAn insinöörien suunnittelypöydältä.

Moon on elokuvan ohjaajan Duncan Jonesin ensimmäinen kokopitkä elokuva ja heti vahva näyttö erinomaisesta osaamisesta. Yksi heikko puoli elokuvasta kuitenkin löytyy: musiikki. Elokuvan musiikin on säveltänyt harvoin epäonnnistuva Clint Mansell, joka myös nyt onnistuu ajoittain maalaamaan kauniin lohduttomia säveliä jotka vahvistavat kuvan välittävää tunnelmaa, mutta tätä tapahtuu aivan liian harvoin; ikävän usein musiikki katoaa taka-alalle, katsojan huomaamattomiin.

Lyhyesti sanottuna Moon on erinomainen debyyttielokuva Duncan Jonesilta, luvaten tulevaisuuden varalta paljon hyvää.

Loppuun knoppimaininta siitä että ohjaaja Jones harvemmin muistetaan siitä että hän on David Bowien poika.

4/5

torstai 8. lokakuuta 2009

Tulossa: Predators (2010)

Nimród Antal sekä Robert Rodriguez tarttuvat puikkoihin ja tuovat vuonna 2010 valkokankaille elokuvan Predators. Elokuva on jatko-osa vuonna 2007 ilmestyneelle aivottomalle toimintapätkälle Alien vs Predator: Requiem, mutta mielenkiintoisen elokuvasta tekee sen näyttelijäkaarti, idea sekä se että Rodriguez työsti jo vuonna 1994 käsikirjoitusta elokuvalle Predator 3. Kyseinen elokuva olisi luonnollisesti ollut jatkoa "alkuperäisille" Predator-elokuville, mutta Predator 2:n saaman erittäin nuivan vastaanoton seurauksena Rodriguez hylkäsi idean. Mies onkin myöntänyt että moni kyseisen käsikirjoituksen elementeistä tullaan löytämään tästä tulevasta pätkästä.

Kuten sanottua, on juoni ja lähtökohta varsin mielenkiintoinen, joskin siitä on hyvin vähän tietoa: Kahdeksan ihmistä kaapataan Predatoreiden kotiplaneetalle, joka muistuttaa loppumatonta viidakkoa. Näiden ihmisten joukossa on mm. "Chuchillo", meksikolainen huumekartellin palkkatappaja jota näyttelee kovassa nosteessa oleva Danny Trejo. Koko joukko on varsin värikäs, joukosta löytyy muunmuassa venäläinen jätti sekä japanilainen yakuza. Varsin yllättävä kiinnity elokuvaan on Adrien "Pianisti" Brody, joka henkilökohtaisesti ei pitänyt tähdittämästään elokuvasta King Kong, tai pikemminkin sen "tyylistä", mutta on nyt palannut kuitenkin vieläkin suoraviivaisemman ja viihdyttämishaluisen toimintaelokuvan pariin.

Kuten moni huomaa, on tässä osassa selkeitä viitteitä ensimmäiseen osaan: ihmiset taistelevat tuntematonta vihollista vastaan, vain huomatakseen olevansa saaliitta julmassa pelissä. Myös elokuvan "areena" on varsin tuttu, lähes loppumatonta viidakkoa. Huhujen mukaan ensimmäisen osan tunnelmia tuodaan tähän osaan laajemminkin, mutta miten, se jää nähtäväksi.

Loppuun ehkä mielenkiintoisin uutinen aiheesta. Kuten huomaatte, on elokuvan sneak peek varsin kattava. Ja, se mielenkiintoisin osuus tulee lopussa. Jos mies on mukana elokuvassa muutenkin kuin flashbackeissa, on näillä avaruuden pikkumörökölleillä varmasti V-käyrä jälleen kerran erittäin korkealla.

torstai 24. syyskuuta 2009

Brad Pitt Sherlock Holmes-elokuvan jatko-osaan?

Warner Bros. on jo ilmoittanut, kolme kuukautta ennen ensimmäisen Sherlock Holmes-elokuvan ensi-iltaa, kiinnittäneensä tulevan elokuvan jatko-osaan monta ensimmäisen osan parissa työskennellyttä henkilö. Varmoja kiinnityksiä ovat ensimmäisen osan käsikirjoittaneet Kieran ja Michele Mulroney. Henkilökohtaisesti en näe mitään syytä miksi tältä listalta puuttuisivat elokuvan päätähdet Robert Downey Jr, Jude Law sekä elokuvan ohjannut Guy Ritchie.



Varsainen iso uutinen on kuitenkin se että jatko-osaan huhuillaan Brad Pittiä, joka tultaisiin näkemään Sherlock Holmesin arkkivihollisena, Professori Moriartyna. Jos "lähes varma" tieto pitää paikkaansa, on tulevassa jatko-osassa hurjan kova casting, sisältäen kaksi erittäin lahjakasta ja hurjassa suosiossa paistattelevaa miesnäyttelijää jotka näyttävät tekevänsä loistavia suorituksia toisensa perään.

Itse odotan sekä ensimmäistä että osaa todella suurella mielenkiinnolla. Tulevaisuudessa saadaankin nähdä kuinka monta osaa elokuvasarjassa tullaan näkemään, sillä Professori Moriarty on, kuten sanottua, Holmesin arkkivihollinen enkä usko että tuotantoyhtiö kertoo näiden kahden miehen välistä kamppailua yhdessä elokuvassa.